Niinhän siinä sitten kävi

Oikeassa elämässä on menossa muutosten vaihe, kun yksi työ ja kurssi loppui ja tänään kävin allekirjoittamassa työsopimuksen uuteen paikkaan. Niinhän siinä sitten kävi, etten Vinhalankaan kanssa jaksanut olla loppuun saakka kärsivällinen. Talo oli saatava kasaan NYT eikä vasta joskus.

Ihan yhtä kärsimätön fiilis oli vielä kuvaa ottaessakin, kuten huomaa siitä että kaikki on vinksin vonksin ;) Vinhala on jotenkin hellyttävä, kun se renksottaa nurkista ja ikkunakin tipahti - puhumattakaan oviaukoista jotka nyrhin melkoisen ronskeilla otteilla. Kattokin on niin ohut, että kurvasi kaarelle kun sipaisin siihen maalia. Mutta Vinhala on juuri sellainen kuin tarinaan sopii: vanha peritty talo, jossa asuu kaksi pilvilinnoja rakentelevaa naista, joilla on enemmän intoa kuin taitoa talon kunnossapitoon.

Kirjakahvilahan tuosta kuvasta vielä puuttuu. Otan uuden kuvan sitten kun saan rakennukset siirrettyä vierekkäin. Esikoinen tuumasi kirjakahvilaa vilkaistessaan, että "onpa se pieni". Miekkonen on oikeassa, en käsitä miten sinne mahtuu kaikki mitä kirjakahvilaan tahtoisin. Ehkä sitä täytyy jossain vaiheessa laajentaa.

Oikein aurinkoisia mineilykelejä ja hauskaa vappua!

Kyselyhaaste

Epe haastoi minut kertomaan pari asiaa itsestäni, joten tämän postauksen voi rauhassa hypätä yli eikä menetä ainakaan mitään olennaista.

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
Pitäisiköhän oikein laskea... Öh, päälle 40 näyttäisi olevan.

2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia nettiin?
Blogia pitämällä oppii uusia kiemuroita tietotekniikan ihmeellisestä maailmasta (ainakin haaveissa!), tulee dokumentoitua oman harrastuksen etenemistä ja otettua valokuviakin, tutustuu mielenkiintoisiin ja taitaviin ihmisiin.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
Nukkekotisivuilla, taitavien neulojien töitä ihailemassa, uutisia ja telkkuohjelmia vilkuilemassa, sähköposti- ja pankkiasioilla, googlettamassa...

4. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (blogia ei lasketa)
Tavallaan, mies on tehnyt perheellemme kotisivut.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
Osaan minä muutamaa. Englantia, ruotsia, ranskaa, saksaa, espanjaa, italiaa, unkaria ja viroa. Vaihtelevan tasoisesti, mutta ei minua millään noilla kielillä orjaksi myydä, sen verran osaan ;)

6. Mitä ohjelmia seuraat tv:stä?
House ja Heroes oli kivoja, mutta molemmat taas loppui. Siispä luen vaihteeksi kirjoja.

7. Hissi vai portaat?
Portaat. Niitä kävellessä ehtii miettiä tärkeitä asioita, kun hissillä olisi jo perillä.

8. Onnen ja epäonnen numerosi ovat?
Hmm, ei mulla kai ole... Pääsääntöisesti tykkään ykkösestä ja parillisista numeroista.

9. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen kaksi bloggaajaa
Tätä pitää vielä miettiä.

Vinhalan aarteet

Tässä on nyt sen verran kuhinaa uuden työpaikan hakemisen ja kevään muiden kiireiden vuoksi, että postaukset ovat olleet taas harvanlaisia. Olen silti taustalla puuhaillut - Vinhala on nyt tapetoitu yhtä huonetta lukuunottamatta kokonaan! Keittiön seinät vielä hohtavat maalinvalkoisina, koska en nyt löydä haluamaani tapettia, enkä muuta kelpuuta. Kirja & Kupposen lattia ja seinät ovat valmiit, listoituksia vielä mietin...

Ikkunanpokat ovat koko taloon työn alla. En vaan millään malttaisi enää odottaa että pääsen kokoamaan talon! Ihmeen kärsivällinen olen kyllä ollut, mutta ikkunoiden pokat olisi kyllä tuskaa laittaa koottuun taloon, joten ensin ne. Muutaman kerran olen jo mielessäni loitsinut paikalle jiirileikkuria, mutta sitkeänä persoonana aion saada kulmat kuriin ilman sitä. Ehkä sitten seuraavaa nukkekotia varten hankin.. ;)

On minulla näytettävääkin: Vinhalan uudet aarteet! Nämä sain ihanalta aviomieheltäni hääpäivälahjaksi ja ovat kyllä aivan mahtavat.

Kuva piti ottaa salaman kanssa, koska sateinen päivä yllätti. Hellaan ihastuin heti kun sen ensi kerran näin, ja hempeät kukkakuviot sopivat mainiosti kahden naisen romanttiseen kotiin. Tuo kirjoituskone on ihan mieletön, juuri sellainen josta haaveilin!

Leonora, eli ystävien ja kylänmiesten kesken Leena, on siis juurikin siksi pestannut kahvilaan työntekijän, että voi itse keskittyä romaanin kirjoittamiseen, ja kuvan kirjoituskoneen hän on hankkinut eräältä eläkkeelle jääneeltä kirjailijalta. Ties vaikka sen näppäimiin olisi tarttunut ylimääräistä taitoa, kun sillä monta menestyskirjaa on jo loihdittu. Näin Leena ainakin itse tuumi, eikä silloin ollenkaan hirvittänyt se suuri summa, jonka masiinasta joutui maksamaan. Joka päivä Leena paukuttaa kirjoituskoneellaan tuntikausia, usein aina siihen asti kunnes kahvila sulkeutuu ja ilta koittaa. Tulevasta romaanistaan Leena ei suostu hiiskumaan kenellekään, vaikka kovin uteliaita kaikki ovatkin. Vauhdikkaan alun jälkeen tarina on tullut kohtaan, josta Leena ei tunnu saavan mieleistään.

Eipä Leena vielä arvaa, että eräänä pimeänä syysiltana hänen romaaninsa saa uuden suunnan, kun hän sattumalta kuulee paikkakunnan silmäätekevien herrojen keskustelun...

Vinhala edistyy

Niin, pikku hiljaa hommat Vinhalassakin edistyy, se on tuo maalin kuivumisen vahtiminen varsin pitkältä tuntuvaa puuhaa. Joihinkin kohtiin piti vetäistä viisi kerrosta maalia, joten ilmankos on tuntunut hitaalta. Nyt kuitenkin olen päässyt jo tapetoimaan, ja siitä nappasin kuvan heti kun olin saanut kameran akun ladattua.

Sen verran hämärää oli, että salamaa piti käyttää. Kuten kuvasta huomaa, Vinhalassa riittää tuunattavaa. Ihanaa! Tunnelma on tässä talossa romanttisempi kuin Marviliassa, mutta täällä asuukin kaksi naista eikä miehiä ollenkaan ;) Leonoran makuuhuone on ensin tapetoitavana, sitten siirryn varmaan keskikerroksen suurempaan huoneeseen, koska sinne olisi tapetti valmiina. Mistähän kummasta taas löytäisi sopivat värit ja kuviot muihin seiniin?

Kävin eilen pikaisesti Hobby Pointissa ostamassa kaksi ovea: toisen kahvilaan ja toisen terassille kulkua varten. Niinpä pääsin jälleen sahaamaan lisää oviaukkoja, joista kahvilaan tarvitun reiän sain tehtyäkin ikkunan paikalle suht sukkelaan. Vaan kuinkas kävikään terassin oviaukon kanssa: työkalupakkini sisältö osoittautui pahemman kerran puutteelliseksi - en mahtunut vehkeilläni sahaamaan mitenkään päin. Grrr, minä murisin ja iskin kimppuun pelkkä puukko työvälineenä. Hullun puuhaa, onneksi kukaan ei nähnyt :D Mutta niinpä vain otin ja nyrhin oven mentävän aukon, ja siitä tuli ihmeen siisti, vai kuinka?

Kaipaa vielä muutamaa maalikerrosta tuokin seinä. Mutta sattuipa hupaisa kohta sanomalehdestä tuohon aukon kohdalle...

Piti vielä vilauttamani Marvilian tulevaa kylppäriä, mutta kuva on kadonnut jonnekin. Ehkä teenkin sen valmiiksi ja vilauttelen vasta sitten. Mukavaa mineilypääsiäistä kaikille!

Naapurin Jaakko

Vinhalan neitien naapurissa asuu Jaakko, joka on isänsä jälkeen jatkanut antiikkiliikkeen toimintaa oikein ansiokkaasti. Isänsä kyllä hiukan epäili pojan kykyjä liikkeenharjoittajana, koska vielä opiskeluaikanaan Jaakko oli taipuvainen ylenmääräiseen haaveiluun ja merkilliseen idealismiin. Onneksi Jaakolla oli silmää kauneudelle, ja taidehistorian opinnot eivät sittenkään olleet hukkaan heitettyjä - niiden avulla Jaakko huomasi nopeasti esineiden iän ja arvon.

Vinhalan kirjakahvila on aina ollut Jaakon lempipaikka, ja nykyisin hän tuntuu viettävän siellä kaiken liikenevän aikansa. Suuri vaikutus asiaan on sillä, että Matilda on siellä suussasulavine leivonnaisineen. Matildan kirjallisten intohimojen innoittamana myös Jaakko hakeutuu kirjoituspöytänsä ääreen kirjoittamaan ylös herkkiä runonsäkeitä, ja toivoo joskus uskaltavansa keskustella niistä Matildan kanssa.

Siirsin kuvia kamerasta koneelle ja huomasin, että pari pahaa mokaa on sattunut. Ensinnäkin olen unohtanut esitellä Maria H:lta saadut pikkutavarat, jotka voitin blogiarvonnassa. Niistä ottamani kuva oli kuitenkin tärähtänyt, ja nyt kaikki ihanat materiaalit ovat jo käytössä (sain mm. pitkään haikailemani talonnumeron laitettua Marvilian oveen Marialta saatujen pienten numerotarrojen avulla). Kiitos, Maria H; olit laittanut ihania juttuja jotka tuli todella tarpeeseen!

Toinen moka on sitten se, että en ole esitellyt yhtä aarteistani, eli Terho-tontun serkkua, joka muutti meille viime vuoden puolella. Tämän aarteen sain bongattuani tasaluvun Sariannan blogissa. Aivan älyttömän ihana tonttu! Kiitos!

Nyt täytyy mennä laittamaan pyykit kuivumaan, jos vaikka sitten ehtisi mineilemäänkin. Minkähän ihmeen takia muuten rivien välejä ei saa pysymään? Ne häviää aina julkaistessa...

Maalia pintaan!

Viikonlopun ohjelmassa on siis ollut maalausta. Kuvat on otettu vastamaalatuista jutuista, kun en kuivumista odotellessani malta olla näpsimättä fotoja.

Marvilian yläkerran aulaan tein valkoiseksi maalatun lautalattian - tuohon epämääräisen aukon kohdalle tulee kylppäri, jolle en pitkällisistä pähkäilyistä huolimatta keksinyt muutakaan paikkaa. Kellarikerrokseen sen voinee siirtää sitten jos/kun sellaisen joskus saan.

Vasemmassa nurkassa pilkottaa muuten makuuhuoneen lakattu lattia - kylläpä kiiltää :) Siihen olen tyytyväinen, vaikka kiillon vuoksi pitikin kärsiä päivän verran lakankärystä, joka tunkeutui koko taloon...yök.

Toisessa kuvassa on koemielessä maalattuja Vinhalan osia. Koemielessä sikäli, että maalissani tuntuu olevan jotain perin outoa ja kummallista, enkä halunnut pilata kaikkia nukkiksen levyjä, jos vaikka maali kuivuttuaankin näyttää omituiselta.

Maalina on aiemminkin käyttämääni Helmi kalustemaalia, mutta nyt purkista paljastui vetistä lirua, joka vaikuttaa ihan valmiiksi laimennetulta :( Niinpä sitä on ollut kovin vaikea saada sudittua siististi, maalia roiskuu ja valuu holtittomasti, ja lopputulos on järkyn raidallista. Huoh. En ole mikään maaliasiantuntija, joten vika lienee loppuviimeksi maalarissa, mutta edelliset maalisatsit eivät muistaakseni ole käyttäytyneet näin.

No, vähällä en luovuta. Vetelen useita kerroksia ja katson miten käy. Ainahan pinnat saa peittoon tapettien alle ;) Taidankin mennä tuijottamaan maalin kuivumista...

Nimiasioita

Tein blogiin muutoksia, joiden parissa jatkan vielä varmaankin parin päivän verran, joten pyydän kärsivällisyyttä. Marvilian minielämää on siis tästedes nimeltään Maritan minit, koska täällä tullaan seuraamaan Marvilian lisäksi muitakin mineilyprojekteja. Toivottavasti totutte uuteen bloginimeen pian ja ilman itkua tai hammastenkiristelyä ;)

Uuden nukkekotini nimeksi tuli siis Vinhala - siellä asuvat naiset ovat energisiä ja ehtivät joka paikkaan, he ovat hauskoja ja huumorintajuisia, ja heidän kirjakahvilansa Kirja & Kupponen on suosittu pistäytymispaikka, naapuruston toinen olohuone. Kahvilassa nautitaan rupattelun lomassa taianomaisista leivonnaisista ja kirjallisuuspiirin kokoontuessa kerrotaan mitä uskomattomimpia tarinoita.

Onpa ihanaa päästä tämän projektin pariin! Tervetuloa mukaan!

Edit: Vinhalan omistaja Leonora ja hänen kahvila-apulaisensa Matilda ovat saaneet ovelleen erän kirjoja, jotka naapurin antiikkiliikkeen Jaakko on heille toimittanut.

Avoimien ovien päivä

Hyvää ystävänpäivää, mineilijät ja muut blogiini eksyneet! Tulin jakamaan kanssanne vielä pari kuvaa, kun nyt sain ne purettua kamerasta.

Uudessa nukkekodissani (jolle tosiaankin pitäisi keksiä nimi!) pisti heti silmään ulko-ovi, joka näytti kovin pieneltä. Eihän sellainen sovi - kuinka talon pääovi voisi olla 1:1-kokoon muunnettuna 120 cm korkea? Kuva havainnollistaa asian aika hyvin: vasemmalla normaalikokoinen nukkekodin ovi, joka nyt pääsi toimittamaan uuden pääoven virkaa, ja oikealla irti riipimäni alkuperäinen. Onneksi sain sen irti rikkomatta, koska kyllähän tuon voi käyttää esim. ruokavaraston ovena - ja eikös vaikkapa kellarien ovet olekin usein aika matalia?

Tässä vielä kuva oviaukon suurentamisvaiheesta. Samalla näette vilauksen siitä, miltä uusi talo näyttää. Tämän talon osat tulivat maalattuina, joten molemmat nukkekotini ovat nyt sinisiä. Itseäni se ei häiritse ainakaan vielä, koska tykkään sinisestä :)

Sahaamista en ole aiemmin hirveästi harrastanut, mutta niinpä vain sain nykerrettyä oikean kokoisen ja muotoisen reiän ovea varten. Siihen tulokseen kyllä tulin, että mikään luonnonlahjakkuus puun käsittelyssä en ole, mutta harjoittelemalla voin joskus oppiakin tämän taitolajin. Hatunnosto niille, joita puu kuin puu tottelee, siinä hiki otsalla sahatessani ajattelin etenkin Marian ja Tuulan ihmeellisiä ja upeita puutöitä. Huh!

Marviliasta esittelen tällä kertaa keittiön vaihekuvan. Aika tyhjältä näyttää, mutta ainakin uusi lattia kiiltää ;) Se on valmis lattia-arkki, jonka päällystin kontaktimuovilla.

Jotenkin tuo keittiön valoisa tunnelma saa hyvälle mielelle, huolisin itsekin keltaisen keittiön. Mutta tekstiilejä, niitä Marvilia todellakin kaipaa! Pitäisi kunnostautua sillä saralla.

Nyt taidan mennä viimeistelemään Marvilian olohuoneen mattoa, jonka tekeminen on ollut kesken jo tovin, siitä klassisesta syystä että lanka loppui. Sain vihdoin hankituksi sitä lisää, joten jospa tämä pehmeämpikin puoli sisustuksesta alkaisi vauhdittua. Ja nukkekoti II tarvitsee nimen...ideoita? Menen itsekin pohtimaan...

Ryijyä ja räpellystä

No niin, johan hellitti kiireet kun iski tauti ja pitää potea. Silloin tietysti on aikaa vihdoin ottaa pari kuvaa - kunhan ei itsestään ota ;)

Marvilian makkarissa näyttää nyt suunnilleen tuolta. Ensimmäinen helmistä tekemäni kattokruunu muokkaantui uudelleen ja palvelee nyt varsin hyvin rautalankasängyn parina. Listathan huoneesta yhä puuttuu, mutta kuten huomaatte, seinälle voisi jo jotain laittaa!



Osallistun parhaillaan ryijynompelukurssille, ihan työni puitteissa ja miellyttävänä velvollisuutena, ja tokihan tekniikkaa piti heti kokeilla myös minikoossa. Kokoa ryijyllä on n. 4,5 cm x 6,5 cm ja nukat ovat viisimillisiä. Älyttömän hauskaa hommaa, näitä haluan ehdottomasti tehdä monta!

Väreiltään tämä ensiyritelmä ei ole ihan mieleiseni, mutta ihan hauska ja pirteä siitä tuli. Tekisin mielelläni 1:1 ryijynkin, mutta materiaalit ovat sen verran hintavia, että väkertelen nyt rikastumista odotellessa näitä pikkuruisia, joihin ei materiaaleja hirveästi kulu :D

Joulupukilta saamani uusi nukkekoti polttelee mieltäni, tekisi hirveästi mieli jo päästä kasaamaan ja sisustamaan! Sen kanssa on kuitenkin ollut tosi hauskaa jo pelkästään ajatuksen tasolla. Taloon, sen asukkaisiin ja naapureihin liittyvät tarinat ovat kehittyneet ja kasvaneet, oikein odotan mitä seuraavaksi tapahtuu. Ihan kadehdin mm. Kuuralehdon väkeä, joiden tarinaa on ihanaa seurata kuvien ja sanojen muodossa, mutta kirjoitan sitten joskus minäkin tarinani näkyville, kunhan saan tuon talon kuvitusvaiheeseen.


Lopuksi vielä kuva lohikäärmeestäni :) Olen viime aikoina ollut ihan kamalan neulomisvimman kourissa, puikoilta on putkahdellut lämmikettä, koska olen armoton vilukissa ja töissä on viileää. Tähän lohikäärmehuiviin ihastuin ensisilmäyksellä, ja ennen kuin huomasinkaan, se oli jo valmis. Tehty Novitan Aino-langan jämillä (koska niitä oli käsillä) ja kasin puikoilla.

Esikoinen (4,5 v.) on katsellut puikkojeni kilinää ja kysyi milloin teen hänellekin jotain. Mielelläni tekisin! Ongelmaksi on koitunut, etten löydä mistään pojalle sopivaa mallia :( Ne lasten neuleet joista olen ajatellut ottaa sopivan koon silmukkamäärät ja sitten soveltaa jonkun oman kuvion tms. ovat menneet surkeasti pieleen - jättikokoa pukkaa, vaikka mitä teen, ja purkuun menee kerta toisensa jälkeen. Turhauttavaa! Täytynee ottaa silmukkamäärät jostain vauvan neuleesta. Huoks.

Mutta enpä narise enempää. Menen katsomaan miten Marvilian keittiön lattia jakselee, ja sitten pian vaakatasoon lepäämään. Oikein heleää helmikuun jatkoa kaikille!

Kuvaton katsaus

Pitäisi tosiaan saada otettua kuvia tuolta Marviliasta, kun olen sinne jonkin verran edistystäkin saanut aikaan. Mutta nukkekoti kakkosen fiksailu ja suunnittelu on nyt akuutissa vaiheessa, töissä tarvii käydä ja perhekin kaipaa seurustelua, jajaja... ;) Aloitin tuossa ryijyn ompelun opettelemisenkin, tarkoitus olisi tehdä nukkekotikokoisia. Kivaa puuhaa! Kyllä niitä kuviakin taas jossain vaiheessa tulee otettua, lupaan.

Uuden nukkekodin myötä täytyy tosissaan miettiä tätä blogikysymystäkin, kun enää ei ole kyse vain Marviliasta. Neulepuikot ovat kilkkaneet tiuhaan tahtiin viime viikkoina, ja niitäkin aikaansaannoksia voisi olla kiva laittaa johonkin marginaaliin muistoksi. Olen ollut havaitsevinani joukkopakoa Vuodatuksesta, siellä ei taida hommat oikein toimia? Lieneekö tänne bloggeriin vaikea tehdä/löytää kivoja sivupohjia? Katsastin nuo pari valmista mallia, eikä mikään niistä oikein sovi... No, pitää tutkia asiaa.

Oikein ihania mineilyhetkiä kaikille!

You Make My Day

Voi juku! Kuuralehdon Anja on ilahduttanut minua tälläisellä kunnianosoituksella. Kiva jos olen onnistunut ilahduttamaan, pitäisi kyllä taas aktivoitua vähän tiuhempaan postailuun. Nolottaa... Noiden söpöjen kukkien mukana on tekstiäkin:

Säännöt: "Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Käännös: "Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja."

Itse päädyin jakamaan vain pari tunnustusta, koska monille omille lemppareille on jo mennyt näitä läjäpäin, ja niinpä onkin kiva nostaa esiin muitakin, vähintään yhtä ilahduttavia blogeja. Käykää vaikka katsomassa:

Suski ilahduttaa kahden blogin voimalla, jotka ovat pullollaan ihanuuksia ja ideoita. Taidankin kukittaa molemmat blogit, myös nukkisblogin.

Strickmühle on ihanien neuleiden tyyssija - että jotkut saavatkin aikaan paljon ja kaunista!

Sariannan tonttumaailma on satujen taikaa tulvillaan.

Heli on jo kukkasia saanutkin, mutta en malta olla antamatta vielä omanikin. Monipuolinen käsillä taiteilija.

Ja sitten jotain ihan muuta: täällä käyn seuraamassa kirjoittamisen ihmeellistä maailmaa ammatikseen kirjoittavan blogissa. Kiintoisaa!

Nyt saa riittää, koska ruutuuni räpsähtelee virheilmoituksia. Jotain häikkää tässä on, toivottavasti postaus sentään onnistuu. Anjalle vielä kiitokset päiväni riemastuttamisesta, olet ehdottomasti kukkasi minultakin ansainnut!

Kattokruunu kakkonen

Muu elämä on ollut mineilyn edellä taas viime viikkoina, mutta iltaisin tulee näperreltyä. Löysin kirpparilta servettirenkaita, jollaisista olen nähnyt joidenkin tekevän kattokruunuja, ja nyt siis pääsin itsekin kokeilemaan. Homma kulki tajunnanvirtamenetelmällä sen kummemmin etukäteen suunnittelematta. Vähän häiritsee, ettei helmivarastoistani löydy monipuolisemmin eri kokoja ja muotoja, mutta ehkä miniharrastuksen edetessä tulee kartutettua näitäkin varastoja. Nyt piti käyttää mitä löytyi.

Kuvaa kyllä yritin muokata kuvankäsittelyohjelmalla, mutta ei ihan vielä onnistunut. Nyt perhe jälleen kutsuu, mukavaa mineilyä itse kullekin!

Lintuhäkille teline

Mulla on nyt ihan kauhea into tehdä rautalankajuttuja, toivottavasti ette kyllästy ;) Lapsuuteni leikeistä on säilynyt ja mukana kulkenut metallinen valkoinen lintuhäkki, jolle jo pitkään ajattelin tehdä jalustan, ja eilen sitten sen vääntelin. Aikaa kului maalauksineen yhteensä kaksi tuntia, eli oli aika nopeatekoinen teline.

Vasemmalla kuva telineestä ennen maalausta, alla valmis tekele. Ei ole niin vino kuin kuvista voisi luulla ;) Häkin kaveriksi aion tehdä amppelikukan riippumaan toiseen koukeroon.

Lintuhäkin paikaksi olen suunnitellut lastenhuonetta, mutta kun nuo sisustushommat on vielä niin vaiheessa, jää nähtäväksi mihin mitkäkin tavarat mahtuu. Tekisi kyllä mieli tehdä rautalangasta lastenkin sängyt, mutta urakka hiukan hirvittää... Katsotaan nyt miten innostun.

Jättimäinen ihastus

Käsittämätöntä että meinasin unohtaa kertoa ja esitellä tämän! Tai ehkä olen vain niin ihastuksesta sekaisin ;D Esikoiseni sai suuresti ihailemansa sir Shrekin pienoiskoossa, ja mä rakastuin oitis tuohon ihanaan ja lupsakkaan paksumahaan.

Katsokaa nyt miten suloinen! Shrek tunki kuvaan, kun yritin noista eilisistä ihanuuksista saada tolkullista otosta. Shrekille on ehdottomasti rakennettava oma asumus, on sen verran moneen kertaan katsottu elokuvia, että ideoita on kyllä. Esikoinen on jo laittanut joulupukilta tilaukseen Aasin ja Saapasjalkakissan, joten heillekin pitäisi sitten mökistä löytyä tilaa.

Shrek on muuten jatkossa hyvä valokuvamalli: kädet ja jalat taipuu, kädet jopa useampaan asentoon. Mahtavaa, miten hyvin noita figuureja tehdään, kaikki yksityiskohdat on tarkkoja. Voi että mikä mussukka!

Ihanien yllätysten eilinen

Voi että mua hemmoteltiin eilen! Siirisofian blogiarvonnan voitto kopsahti postilaatikkoon ja mies oli palkkapäivän kunniaksi pistäytynyt HobbyPointissa ja toi mulle Reutterin aterimia ja puuvalmiin Eurominis-kirjoituspöydän, sekä uunituoreen uuden Eurominis-kuvaston. Heti pääsin ruksimaan haluamiani tuotteita tulevia ostosreissuja varten ;)

Valokuvaustaitoni ovat taas ihan hukassa, ohessa on ainoa hädintuskin onnistunut otos, muut kuvat menivät ärrinpurrin-osastolle. Ja noin ihanista tavaroista pitäisi ehdottomasti saada hyvät kuvat! Kannattaa käydä katsomassa paremmat täältä. Sen vain sanon, että menin ihan sanattomaksi kun mun vuokseni on nähty noin paljon vaivaa - kannelliset purkit aukeaa, helmikukka maljakossaan on siro ja kaunis, matto sopii väreiltään täydellisesti Marviliaan ja on ihanan pehmeä ja juuri sopivan paksu/ohut (ja entäpä ylisöpöt hapsut, voi että!), ja sitten vielä kaunis korttikin... Upeita!

Muuten, ne teistä, jotka olette ehtineet tutustua uuteen Eurominis-kuvastoon: mitäs tykkäätte uusista HuaMei-tuotteista? Aika hintavia ovat, olisi kiva nähdä millaisia ovat IRL. Nyt kameran ohjekirjaa tavaamaan, jos vaikka joskus oppisin käyttämään...

Ainakin jotain näytettävää

Sänky on valmis! Tai no, aion kyllä maalata sen vielä ja laittaa tolppien päihin jotkut koristeet, mutta tähän vaiheeseen pääsy on ollut itselleni yhdenlainen saavutus. Käytin sänkyyn ihan vaan kolmea eripaksuista rautalankaa, joita on kieputeltu, kieputeltu ja kieputeltu, sekä joissain kohdissa ohuita puukeppejä tukirankana - aika paljon jännitti, pysyykö hökötys kasassa ollenkaan ;) Sormenpäitä piti aina välillä lepuuttaa päivän parin verran, koska tuppasivat kipeytymään.

Pohjakin on rautalankaa, tein sellaisen verkon jonka sidoin yhteen langalla. Kuvassa näkyy myös makuuhuoneen uusi lattia, jonka liimailin bambutabletin "laudoista" ja tykkään kovasti tuosta tummemmasta sävystä. Nyt puuttuukin enää keittiön ja yläeteisen lattia. Alakerran eteiseen tuli valkoiseksi maalattu lautalattia ja olohuoneen "parketinkin" olen saanut valmiiksi, pitää niistäkin ottaa kuvia. Mahtavaa muuten miten paljon asioita tulee opeteltavien listalle nukkisharrastuksen myötä - on alkanut pahasti riepoa, etten osaa ottaa hyviä kuvia, eli kameran manuaali on kaivettu esiin ja pumaskaa lueskelen aina ehtiessäni.

Jaaha, esikoisella on dvd-kriisi... Palailen taas asiaan.

MUOKS: Kun nyt blogipäivitystä tehdään, niin tehdään vielä tarkennustakin ;) Nappasin kuvan olohuoneen lattiasta, joka on sekin yllätys-yllätys: bambusta.

Noiden kalanruotokuvioiden kanssa meinasi mennä hermot pariinkin kertaan, mutta nyt on enää käsittelyä vailla. Huh. Näette nyt samalla blogiin pistäytymisen vaivalla tämänkin :) Lissulle kiitokset kehuista, noin taitavan nukkistelijan taholta saatu huomio ihan punastuttaa. Mutta tästä on hyvä taas jatkaa!

Kovaa on ja pehmeääkin

No huh. Rautalankasänkyni etenee pikku hiljaa, tyylilleni uskollisesti yrityksen ja erehdyksen kautta. Mies jopa tutustutti kolvaamisen ihmeelliseen maailmaan, mutta ikävä kyllä kyseinen työväline oli liian iso näihin minihommiin - ei tullut hyvää jälkeä. Tujakkakaan liima ei tehonnut rautalankaan, joten osien liittämisen testailu jatkuu.


Kovin olen yllättynyt siitä miten kerta kaikkiaan kivaa puuhaa voi rautalangan vääntely olla, vaikka kai se sopii yhteen pilkunviilausinnon kanssa ;) Tässä nyt kuvaa sängyn päädyn suunnitteluvaiheesta - lopputulos on kyllä todennäköisesti aika eri näköinen kuin tuo mallauskuva, mutta sittenpä nähdään.

Metallin taivuttelun vastapainoksi on pitänyt tehdä myös jotain pehmeämpää. Kaivoin ompelukoneen esille ja vakaana aikomuksena on luoda tilkuista jotain nukkikseen. Yhden korsetin tein itselleni malliksi, mutta se jäi koristeluiltaan aika vaatimattomaksi. Laitan kuvia sitten kun saan aikaiseksi jotain esittelykelpoista ;) IhanItsestä sain hyviä vinkkejä rispaantumisen estämiseksi, nyt käytin vesi-liimaseosta, kynsilakkaa pitää kokeilla kunhan jostain saan hankittua. Tai tietysti se varsinainen aine (Fray Check) olisi ihan huippu, mutta sitä sitten joskus... Nyt palaan takaisin sänkyprojektin pariin!

Paluu Marviliaan

Ulkoilmassa tiiviisti vietetyn kesän vuoksi tämä blogiressu ei ole päivityksiä nähnyt, mutta NYT on tullut aika raportoida mitä Marviliaan kuuluu. Valmiina?

Ensiksikin, nuo talon julkisivun nurkkakivet ovat tuottaneet päänvaivaa alusta lähtien, ja meneillään on viimeinen yritys maalin kanssa - jos ei ala näyttää paremmalta, pitää siirtyä järeämpiin menetelmiin ja liimata päälle jotain kiviksi kelpaavaa, ehkä kananmunakennoa. Kivet on nyt maalattu harmaiksi ja tarkoitus on saumata valkoisella maalilla kivien urakohdat. Ärrh, sanon minä noista urista! Julkisivua maalatessa niistä irtosi puukuitua (joka näytti ihan karvoilta ja levisi maalin mukana) ja nyt niihin ohuisiin ja syviin, osin maalikerrosten peittämiin uriin ei saa maalia muulla kuin nuppineulalla. Hidasta puuhaa siis tuo saumaaminen, joten nappasin kuvan keskeneräisestä julkisivusta jotta näette muutoksen.


Sisätiloissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, keittiön katto on nyt harmahtavan valkoinen ja odottaa parrujen maalausta ja asennusta. Hellan taakse tein mosaiikkilaatoista kaakeloinnin, mutta lopputulos ei sittenkään tyydyttänyt, joten palasin suunnittelupöydän ääreen.

Portaikkojen pois jättäminen on alkanut vaikuttaa varteenotettavalta ajatukselta, koska tosiaan haluaisin taloon kylppärin. Matala vinttikerros ei oikein sovi siihen tarkoitukseen, vaikka miten päin olen pönttöä ja lavuaaria sinne yrittänyt malliksi survoa. Paras paikka kylppärille olisi makuuhuoneiden välissä. Hmm.

Olohuoneen lattiaa olen pähkäillyt huolellisesti ja tässä vaihekuva siitäkin projektista:

Materiaalina pätkityt bambutabletin säleet. Kyllä mä tuonkin valmiiksi teen vaikka hullun hommalta vaikuttaa - saisi sen lattian helpommallakin tehtyä, eikähän se edes sitten mattojen ja tavaroiden alta näy. Mutta kun mä tahdon. Järkevät sivupersoonat hiljaa ;D

Ja muuten, kuka muistaa takkaprojektin? Tuolla vuoden alussa laitoin kuvan materiaaleista ja uhosin että kyllä niistä takka syntyy, hih. No tältä se nyt näyttää:

Vielä pientä viimeistelyä sekin on vailla, mutta aika kivan tunnelmallinen minusta. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin vitriiniin on nojallaan rautalangasta vääntämäni takkatikku.

Minna-aave ujoilee sohvan takana, vaikka Hemulikin on tullut käymään ;) Esikoiseni tykkää käydä juttelemassa Minnan kanssa ja huolehtii kovin, kun Marvilian laittelu ei edisty nopeammin. Sohvalla joutuu nukkumaan, reppana haamu. Itseänikin polttelee jo päästä makuuhuoneiden sisustuksen kimppuun, mutta koska nyt en voi käyttää nukkistouhuihin yhtään rahaa, oli pakko alkaa vääntää itse sänkyä rautalangasta. Tulee ainakin persoonallinen peti. Itsekin mielenkiinnolla odotan miltä lopputulos näyttää, toistaiseksi valmiina ovat vain päätytolpat, joista pari vilahtaa tuolla olohuoneen lattialautojen seassa.

Ristipistomattoakin olen aloittanut jo useasti pistelemään, mutta yhtä monta kertaa olen päässyt tekeleeni purkamaan. Ei nyt jotenkin aukene mulle koko pistely. Taidan vaan tehdä senkin ihan omalla tyylilläni loppujen lopuksi, vaikka moinen voi aiheuttaa otsasuonen tykytyksiä niille, joille oikea tekniikka on lapsellisen helppoa. Huoh.

Sitäkin olen tässä pohtinut, että laittelisin koko blogin uusiksi. Olo on sellainen, että koko elämä vaatii nyt radikaaleja toimenpiteitä. Mutta katsellaan. On kivaa kun on monta rautaa tulessa (ja osa vääntymässä sängyksi)! Nyt pian laittamaan CV pariin paikkaan ja sitten palkkioksi inspiroitumaan muiden nukkissaavutuksista.

Kalvovärejä ja punontaa

Nytpä on selvitty pahimpien flunssaoireiden (eli kuumeen) kourista, joten pian vain blogia päivittämään! Vasemman reunan kuvassa on kalvovärikokeilun tulos, eli ulko-oven viereiset lasit ovat saaneet vähän väriä. Kalvovärien periaate toimii hyvin, eli on tosi hyvä juttu kun nuo maalaukset voi helposti tehdä ja vaihtaa. Käytännössä sitten homma ei olekaan ihan niin täydellistä, koska ääriviivoista ei saa noilla mun välineillä tarpeeksi ohuita - ja jos tekee "väkisin" ohuet ääriviivat grillitikulla, varsinainen väri karkaa viivojen ulkopuolelle ja tuloksena on silkkaa suttua. Eli tämäkin osa-alue kaipaa harjoittelua ja tekniikan hiomista. Näin ollen mun ikkunakuviot on nyt vielä tosi pelkistetyt, mutta on musta kiva kumminkin että sain väriä julkisivuun. Kuva on otettu sisältä ulospäin, salama heijastaa mutten saanut sitä pois päältä (kamera jumitteli koska akku oli loppumassa) ja oven alareunastakin puuttuu lista.

Sitten toinenkin surkea kuva ;) Otettu siksi, että siinä näkyy osa uusista nukkisjutuista: sohva, vitriini, sohvapöytä ja punomani punaiset korit (toinen lattialla, toinen vitriinin päällä) joihin olen aika tyytyväinen, koska ovat ensimmäiseni. Olohuone on tosi pelkistetty, koska lattia on yhä työn alla (materiaalivaje iski, täytyy metsästää pari bambutablettia lisää), eikä nuo kaikki tavarat jää edes olkkariin. Mutta niin...kuvassa on myös Marvilian kummitus, Minna-tyttö :) Talossahan asuu isä, äiti ja kaksi poikaa, jotka loistavat poissaolollaan, mutta kotikummitus pitää paikkoja silmällä heidän puolestaan. Oikein kätevää!

Ai niin, mulle tuli erinäisten lehtitilaussekoilujen jälkeen kaksi kappaletta Dolls House World -lehden toukokuun numeroa (176), joten jos jollain on tarvista ja tahtoisi tehdä esim. vaihtokauppaa, niin laittakaa viestiä (markos.marvilia (a) gmail.com).

Pari pientä kuvaa vain

Eilen oli taas mahtava päivä! Postiljooni toi mulle kaksi isoa kirjekuorta, joista toisessa oli kaksi numeroa Dolls House World-lehteä, ja toisessa oli tilaajalahja: kahviastiasto (ja lisäksi sekalaista mainossälää, kuten avainrengas, kynä, lehtiö, jne.). Lienee tarpeetonta sanoa että olin ihan innoissani. Tänään sitten näppäsin valokuvan, johon kyseisen astiaston lisäksi änkesin aiemmassa postauksessa mainitsemani vessakalusteet. Ne kun vaan on niin ihanat :) Potta on mun lapsuuden leikeistä säilynyt, posliinia sekin.

Pahoitteluni kuvan laadusta ja siitä, että kaikki tavarat näyttävät vinoilta, mutta ei ollut aikaa lavastaa tai zoomailla enempää (oikeassa alanurkassa näkyykin jo esikoisen näpit tarttumavalmiudessa). Voi, kunpa saisin Marvilian siihen uskoon että saisin nuo kaikki tavarat aseteltua sinne. Viime aikoina on vaan tökkinyt tuo lattialautojen pätkiminen ja asetteleminenkin.

Rautalankaa väännellessäni sain muuten aikaiseksi sivutuotteena pikkuruiset silmälasit. Ovat tosin niin pienet, että päätynevät korkeintaan lastenhuoneeseen ja nukkiksen mollamaijan päähän.

Hmm, siellä ne vekaran sormet taas on ehtineet kuvan nurkkaan. Vikkelä poika!