Avoimien ovien päivä

Hyvää ystävänpäivää, mineilijät ja muut blogiini eksyneet! Tulin jakamaan kanssanne vielä pari kuvaa, kun nyt sain ne purettua kamerasta.

Uudessa nukkekodissani (jolle tosiaankin pitäisi keksiä nimi!) pisti heti silmään ulko-ovi, joka näytti kovin pieneltä. Eihän sellainen sovi - kuinka talon pääovi voisi olla 1:1-kokoon muunnettuna 120 cm korkea? Kuva havainnollistaa asian aika hyvin: vasemmalla normaalikokoinen nukkekodin ovi, joka nyt pääsi toimittamaan uuden pääoven virkaa, ja oikealla irti riipimäni alkuperäinen. Onneksi sain sen irti rikkomatta, koska kyllähän tuon voi käyttää esim. ruokavaraston ovena - ja eikös vaikkapa kellarien ovet olekin usein aika matalia?

Tässä vielä kuva oviaukon suurentamisvaiheesta. Samalla näette vilauksen siitä, miltä uusi talo näyttää. Tämän talon osat tulivat maalattuina, joten molemmat nukkekotini ovat nyt sinisiä. Itseäni se ei häiritse ainakaan vielä, koska tykkään sinisestä :)

Sahaamista en ole aiemmin hirveästi harrastanut, mutta niinpä vain sain nykerrettyä oikean kokoisen ja muotoisen reiän ovea varten. Siihen tulokseen kyllä tulin, että mikään luonnonlahjakkuus puun käsittelyssä en ole, mutta harjoittelemalla voin joskus oppiakin tämän taitolajin. Hatunnosto niille, joita puu kuin puu tottelee, siinä hiki otsalla sahatessani ajattelin etenkin Marian ja Tuulan ihmeellisiä ja upeita puutöitä. Huh!

Marviliasta esittelen tällä kertaa keittiön vaihekuvan. Aika tyhjältä näyttää, mutta ainakin uusi lattia kiiltää ;) Se on valmis lattia-arkki, jonka päällystin kontaktimuovilla.

Jotenkin tuo keittiön valoisa tunnelma saa hyvälle mielelle, huolisin itsekin keltaisen keittiön. Mutta tekstiilejä, niitä Marvilia todellakin kaipaa! Pitäisi kunnostautua sillä saralla.

Nyt taidan mennä viimeistelemään Marvilian olohuoneen mattoa, jonka tekeminen on ollut kesken jo tovin, siitä klassisesta syystä että lanka loppui. Sain vihdoin hankituksi sitä lisää, joten jospa tämä pehmeämpikin puoli sisustuksesta alkaisi vauhdittua. Ja nukkekoti II tarvitsee nimen...ideoita? Menen itsekin pohtimaan...