tiistaina, huhtikuuta 29, 2008

Niinhän siinä sitten kävi

Oikeassa elämässä on menossa muutosten vaihe, kun yksi työ ja kurssi loppui ja tänään kävin allekirjoittamassa työsopimuksen uuteen paikkaan. Niinhän siinä sitten kävi, etten Vinhalankaan kanssa jaksanut olla loppuun saakka kärsivällinen. Talo oli saatava kasaan NYT eikä vasta joskus.


Ihan yhtä kärsimätön fiilis oli vielä kuvaa ottaessakin, kuten huomaa siitä että kaikki on vinksin vonksin ;) Vinhala on jotenkin hellyttävä, kun se renksottaa nurkista ja ikkunakin tipahti - puhumattakaan oviaukoista jotka nyrhin melkoisen ronskeilla otteilla. Kattokin on niin ohut, että kurvasi kaarelle kun sipaisin siihen maalia. Mutta Vinhala on juuri sellainen kuin tarinaan sopii: vanha peritty talo, jossa asuu kaksi pilvilinnoja rakentelevaa naista, joilla on enemmän intoa kuin taitoa talon kunnossapitoon.

Kirjakahvilahan tuosta kuvasta vielä puuttuu. Otan uuden kuvan sitten kun saan rakennukset siirrettyä vierekkäin. Esikoinen tuumasi kirjakahvilaa vilkaistessaan, että "onpa se pieni". Miekkonen on oikeassa, en käsitä miten sinne mahtuu kaikki mitä kirjakahvilaan tahtoisin. Ehkä sitä täytyy jossain vaiheessa laajentaa.

Oikein aurinkoisia mineilykelejä ja hauskaa vappua!

torstaina, huhtikuuta 17, 2008

Kyselyhaaste

Epe haastoi minut kertomaan pari asiaa itsestäni, joten tämän postauksen voi rauhassa hypätä yli eikä menetä ainakaan mitään olennaista.

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
Pitäisiköhän oikein laskea... Öh, päälle 40 näyttäisi olevan.

2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia nettiin?
Blogia pitämällä oppii uusia kiemuroita tietotekniikan ihmeellisestä maailmasta (ainakin haaveissa!), tulee dokumentoitua oman harrastuksen etenemistä ja otettua valokuviakin, tutustuu mielenkiintoisiin ja taitaviin ihmisiin.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
Nukkekotisivuilla, taitavien neulojien töitä ihailemassa, uutisia ja telkkuohjelmia vilkuilemassa, sähköposti- ja pankkiasioilla, googlettamassa...

4. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (blogia ei lasketa)
Tavallaan, mies on tehnyt perheellemme kotisivut.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
Osaan minä muutamaa. Englantia, ruotsia, ranskaa, saksaa, espanjaa, italiaa, unkaria ja viroa. Vaihtelevan tasoisesti, mutta ei minua millään noilla kielillä orjaksi myydä, sen verran osaan ;)

6. Mitä ohjelmia seuraat tv:stä?
House ja Heroes oli kivoja, mutta molemmat taas loppui. Siispä luen vaihteeksi kirjoja.

7. Hissi vai portaat?
Portaat. Niitä kävellessä ehtii miettiä tärkeitä asioita, kun hissillä olisi jo perillä.

8. Onnen ja epäonnen numerosi ovat?
Hmm, ei mulla kai ole... Pääsääntöisesti tykkään ykkösestä ja parillisista numeroista.

9. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen kaksi bloggaajaa
Tätä pitää vielä miettiä.

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Vinhalan aarteet

Tässä on nyt sen verran kuhinaa uuden työpaikan hakemisen ja kevään muiden kiireiden vuoksi, että postaukset ovat olleet taas harvanlaisia. Olen silti taustalla puuhaillut - Vinhala on nyt tapetoitu yhtä huonetta lukuunottamatta kokonaan! Keittiön seinät vielä hohtavat maalinvalkoisina, koska en nyt löydä haluamaani tapettia, enkä muuta kelpuuta. Kirja & Kupposen lattia ja seinät ovat valmiit, listoituksia vielä mietin...

Ikkunanpokat ovat koko taloon työn alla. En vaan millään malttaisi enää odottaa että pääsen kokoamaan talon! Ihmeen kärsivällinen olen kyllä ollut, mutta ikkunoiden pokat olisi kyllä tuskaa laittaa koottuun taloon, joten ensin ne. Muutaman kerran olen jo mielessäni loitsinut paikalle jiirileikkuria, mutta sitkeänä persoonana aion saada kulmat kuriin ilman sitä. Ehkä sitten seuraavaa nukkekotia varten hankin.. ;)

On minulla näytettävääkin: Vinhalan uudet aarteet! Nämä sain ihanalta aviomieheltäni hääpäivälahjaksi ja ovat kyllä aivan mahtavat.




Kuva piti ottaa salaman kanssa, koska sateinen päivä yllätti. Hellaan ihastuin heti kun sen ensi kerran näin, ja hempeät kukkakuviot sopivat mainiosti kahden naisen romanttiseen kotiin. Tuo kirjoituskone on ihan mieletön, juuri sellainen josta haaveilin!

Leonora, eli ystävien ja kylänmiesten kesken Leena, on siis juurikin siksi pestannut kahvilaan työntekijän, että voi itse keskittyä romaanin kirjoittamiseen, ja kuvan kirjoituskoneen hän on hankkinut eräältä eläkkeelle jääneeltä kirjailijalta. Ties vaikka sen näppäimiin olisi tarttunut ylimääräistä taitoa, kun sillä monta menestyskirjaa on jo loihdittu. Näin Leena ainakin itse tuumi, eikä silloin ollenkaan hirvittänyt se suuri summa, jonka masiinasta joutui maksamaan. Joka päivä Leena paukuttaa kirjoituskoneellaan tuntikausia, usein aina siihen asti kunnes kahvila sulkeutuu ja ilta koittaa. Tulevasta romaanistaan Leena ei suostu hiiskumaan kenellekään, vaikka kovin uteliaita kaikki ovatkin. Vauhdikkaan alun jälkeen tarina on tullut kohtaan, josta Leena ei tunnu saavan mieleistään.

Eipä Leena vielä arvaa, että eräänä pimeänä syysiltana hänen romaaninsa saa uuden suunnan, kun hän sattumalta kuulee paikkakunnan silmäätekevien herrojen keskustelun...

sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2008

Vinhala edistyy

Niin, pikku hiljaa hommat Vinhalassakin edistyy, se on tuo maalin kuivumisen vahtiminen varsin pitkältä tuntuvaa puuhaa. Joihinkin kohtiin piti vetäistä viisi kerrosta maalia, joten ilmankos on tuntunut hitaalta. Nyt kuitenkin olen päässyt jo tapetoimaan, ja siitä nappasin kuvan heti kun olin saanut kameran akun ladattua.


Sen verran hämärää oli, että salamaa piti käyttää. Kuten kuvasta huomaa, Vinhalassa riittää tuunattavaa. Ihanaa! Tunnelma on tässä talossa romanttisempi kuin Marviliassa, mutta täällä asuukin kaksi naista eikä miehiä ollenkaan ;) Leonoran makuuhuone on ensin tapetoitavana, sitten siirryn varmaan keskikerroksen suurempaan huoneeseen, koska sinne olisi tapetti valmiina. Mistähän kummasta taas löytäisi sopivat värit ja kuviot muihin seiniin?

Kävin eilen pikaisesti Hobby Pointissa ostamassa kaksi ovea: toisen kahvilaan ja toisen terassille kulkua varten. Niinpä pääsin jälleen sahaamaan lisää oviaukkoja, joista kahvilaan tarvitun reiän sain tehtyäkin ikkunan paikalle suht sukkelaan. Vaan kuinkas kävikään terassin oviaukon kanssa: työkalupakkini sisältö osoittautui pahemman kerran puutteelliseksi - en mahtunut vehkeilläni sahaamaan mitenkään päin. Grrr, minä murisin ja iskin kimppuun pelkkä puukko työvälineenä. Hullun puuhaa, onneksi kukaan ei nähnyt :D Mutta niinpä vain otin ja nyrhin oven mentävän aukon, ja siitä tuli ihmeen siisti, vai kuinka?

Kaipaa vielä muutamaa maalikerrosta tuokin seinä. Mutta sattuipa hupaisa kohta sanomalehdestä tuohon aukon kohdalle...

Piti vielä vilauttamani Marvilian tulevaa kylppäriä, mutta kuva on kadonnut jonnekin. Ehkä teenkin sen valmiiksi ja vilauttelen vasta sitten. Mukavaa mineilypääsiäistä kaikille!

lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Naapurin Jaakko


Vinhalan neitien naapurissa asuu Jaakko, joka on isänsä jälkeen jatkanut antiikkiliikkeen toimintaa oikein ansiokkaasti. Isänsä kyllä hiukan epäili pojan kykyjä liikkeenharjoittajana, koska vielä opiskeluaikanaan Jaakko oli taipuvainen ylenmääräiseen haaveiluun ja merkilliseen idealismiin. Onneksi Jaakolla oli silmää kauneudelle, ja taidehistorian opinnot eivät sittenkään olleet hukkaan heitettyjä - niiden avulla Jaakko huomasi nopeasti esineiden iän ja arvon.

Vinhalan kirjakahvila on aina ollut Jaakon lempipaikka, ja nykyisin hän tuntuu viettävän siellä kaiken liikenevän aikansa. Suuri vaikutus asiaan on sillä, että Matilda on siellä suussasulavine leivonnaisineen. Matildan kirjallisten intohimojen innoittamana myös Jaakko hakeutuu kirjoituspöytänsä ääreen kirjoittamaan ylös herkkiä runonsäkeitä, ja toivoo joskus uskaltavansa keskustella niistä Matildan kanssa.
Siirsin kuvia kamerasta koneelle ja huomasin, että pari pahaa mokaa on sattunut. Ensinnäkin olen unohtanut esitellä Maria H:lta saadut pikkutavarat, jotka voitin blogiarvonnassa. Niistä ottamani kuva oli kuitenkin tärähtänyt, ja nyt kaikki ihanat materiaalit ovat jo käytössä (sain mm. pitkään haikailemani talonnumeron laitettua Marvilian oveen Marialta saatujen pienten numerotarrojen avulla). Kiitos, Maria H; olit laittanut ihania juttuja jotka tuli todella tarpeeseen!
Toinen moka on sitten se, että en ole esitellyt yhtä aarteistani, eli Terho-tontun serkkua, joka muutti meille viime vuoden puolella. Tämän aarteen sain bongattuani tasaluvun Sariannan blogissa. Aivan älyttömän ihana tonttu! Kiitos!

Nyt täytyy mennä laittamaan pyykit kuivumaan, jos vaikka sitten ehtisi mineilemäänkin. Minkähän ihmeen takia muuten rivien välejä ei saa pysymään? Ne häviää aina julkaistessa...

sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008

Maalia pintaan!

Viikonlopun ohjelmassa on siis ollut maalausta. Kuvat on otettu vastamaalatuista jutuista, kun en kuivumista odotellessani malta olla näpsimättä fotoja.
Marvilian yläkerran aulaan tein valkoiseksi maalatun lautalattian - tuohon epämääräisen aukon kohdalle tulee kylppäri, jolle en pitkällisistä pähkäilyistä huolimatta keksinyt muutakaan paikkaa. Kellarikerrokseen sen voinee siirtää sitten jos/kun sellaisen joskus saan.
Vasemmassa nurkassa pilkottaa muuten makuuhuoneen lakattu lattia - kylläpä kiiltää :) Siihen olen tyytyväinen, vaikka kiillon vuoksi pitikin kärsiä päivän verran lakankärystä, joka tunkeutui koko taloon...yök.
Toisessa kuvassa on koemielessä maalattuja Vinhalan osia. Koemielessä sikäli, että maalissani tuntuu olevan jotain perin outoa ja kummallista, enkä halunnut pilata kaikkia nukkiksen levyjä, jos vaikka maali kuivuttuaankin näyttää omituiselta.
Maalina on aiemminkin käyttämääni Helmi kalustemaalia, mutta nyt purkista paljastui vetistä lirua, joka vaikuttaa ihan valmiiksi laimennetulta :( Niinpä sitä on ollut kovin vaikea saada sudittua siististi, maalia roiskuu ja valuu holtittomasti, ja lopputulos on järkyn raidallista. Huoh. En ole mikään maaliasiantuntija, joten vika lienee loppuviimeksi maalarissa, mutta edelliset maalisatsit eivät muistaakseni ole käyttäytyneet näin.
No, vähällä en luovuta. Vetelen useita kerroksia ja katson miten käy. Ainahan pinnat saa peittoon tapettien alle ;) Taidankin mennä tuijottamaan maalin kuivumista...

maanantaina, helmikuuta 18, 2008

Nimiasioita

Tein blogiin muutoksia, joiden parissa jatkan vielä varmaankin parin päivän verran, joten pyydän kärsivällisyyttä. Marvilian minielämää on siis tästedes nimeltään Maritan minit, koska täällä tullaan seuraamaan Marvilian lisäksi muitakin mineilyprojekteja. Toivottavasti totutte uuteen bloginimeen pian ja ilman itkua tai hammastenkiristelyä ;)

Uuden nukkekotini nimeksi tuli siis Vinhala - siellä asuvat naiset ovat energisiä ja ehtivät joka paikkaan, he ovat hauskoja ja huumorintajuisia, ja heidän kirjakahvilansa Kirja & Kupponen on suosittu pistäytymispaikka, naapuruston toinen olohuone. Kahvilassa nautitaan rupattelun lomassa taianomaisista leivonnaisista ja kirjallisuuspiirin kokoontuessa kerrotaan mitä uskomattomimpia tarinoita.

Onpa ihanaa päästä tämän projektin pariin! Tervetuloa mukaan!

Edit: Vinhalan omistaja Leonora ja hänen kahvila-apulaisensa Matilda ovat saaneet ovelleen erän kirjoja, jotka naapurin antiikkiliikkeen Jaakko on heille toimittanut.


torstaina, helmikuuta 14, 2008

Avoimien ovien päivä

Hyvää ystävänpäivää, mineilijät ja muut blogiini eksyneet! Tulin jakamaan kanssanne vielä pari kuvaa, kun nyt sain ne purettua kamerasta.

Uudessa nukkekodissani (jolle tosiaankin pitäisi keksiä nimi!) pisti heti silmään ulko-ovi, joka näytti kovin pieneltä. Eihän sellainen sovi - kuinka talon pääovi voisi olla 1:1-kokoon muunnettuna 120 cm korkea? Kuva havainnollistaa asian aika hyvin: vasemmalla normaalikokoinen nukkekodin ovi, joka nyt pääsi toimittamaan uuden pääoven virkaa, ja oikealla irti riipimäni alkuperäinen. Onneksi sain sen irti rikkomatta, koska kyllähän tuon voi käyttää esim. ruokavaraston ovena - ja eikös vaikkapa kellarien ovet olekin usein aika matalia?

Tässä vielä kuva oviaukon suurentamisvaiheesta. Samalla näette vilauksen siitä, miltä uusi talo näyttää. Tämän talon osat tulivat maalattuina, joten molemmat nukkekotini ovat nyt sinisiä. Itseäni se ei häiritse ainakaan vielä, koska tykkään sinisestä :)

Sahaamista en ole aiemmin hirveästi harrastanut, mutta niinpä vain sain nykerrettyä oikean kokoisen ja muotoisen reiän ovea varten. Siihen tulokseen kyllä tulin, että mikään luonnonlahjakkuus puun käsittelyssä en ole, mutta harjoittelemalla voin joskus oppiakin tämän taitolajin. Hatunnosto niille, joita puu kuin puu tottelee, siinä hiki otsalla sahatessani ajattelin etenkin Marian ja Tuulan ihmeellisiä ja upeita puutöitä. Huh!

Marviliasta esittelen tällä kertaa keittiön vaihekuvan. Aika tyhjältä näyttää, mutta ainakin uusi lattia kiiltää ;) Se on valmis lattia-arkki, jonka päällystin kontaktimuovilla.

Jotenkin tuo keittiön valoisa tunnelma saa hyvälle mielelle, huolisin itsekin keltaisen keittiön. Mutta tekstiilejä, niitä Marvilia todellakin kaipaa! Pitäisi kunnostautua sillä saralla.

Nyt taidan mennä viimeistelemään Marvilian olohuoneen mattoa, jonka tekeminen on ollut kesken jo tovin, siitä klassisesta syystä että lanka loppui. Sain vihdoin hankituksi sitä lisää, joten jospa tämä pehmeämpikin puoli sisustuksesta alkaisi vauhdittua. Ja nukkekoti II tarvitsee nimen...ideoita? Menen itsekin pohtimaan...

keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008

Ryijyä ja räpellystä

No niin, johan hellitti kiireet kun iski tauti ja pitää potea. Silloin tietysti on aikaa vihdoin ottaa pari kuvaa - kunhan ei itsestään ota ;)

Marvilian makkarissa näyttää nyt suunnilleen tuolta. Ensimmäinen helmistä tekemäni kattokruunu muokkaantui uudelleen ja palvelee nyt varsin hyvin rautalankasängyn parina. Listathan huoneesta yhä puuttuu, mutta kuten huomaatte, seinälle voisi jo jotain laittaa!



Osallistun parhaillaan ryijynompelukurssille, ihan työni puitteissa ja miellyttävänä velvollisuutena, ja tokihan tekniikkaa piti heti kokeilla myös minikoossa. Kokoa ryijyllä on n. 4,5 cm x 6,5 cm ja nukat ovat viisimillisiä. Älyttömän hauskaa hommaa, näitä haluan ehdottomasti tehdä monta!

Väreiltään tämä ensiyritelmä ei ole ihan mieleiseni, mutta ihan hauska ja pirteä siitä tuli. Tekisin mielelläni 1:1 ryijynkin, mutta materiaalit ovat sen verran hintavia, että väkertelen nyt rikastumista odotellessa näitä pikkuruisia, joihin ei materiaaleja hirveästi kulu :D

Joulupukilta saamani uusi nukkekoti polttelee mieltäni, tekisi hirveästi mieli jo päästä kasaamaan ja sisustamaan! Sen kanssa on kuitenkin ollut tosi hauskaa jo pelkästään ajatuksen tasolla. Taloon, sen asukkaisiin ja naapureihin liittyvät tarinat ovat kehittyneet ja kasvaneet, oikein odotan mitä seuraavaksi tapahtuu. Ihan kadehdin mm. Kuuralehdon väkeä, joiden tarinaa on ihanaa seurata kuvien ja sanojen muodossa, mutta kirjoitan sitten joskus minäkin tarinani näkyville, kunhan saan tuon talon kuvitusvaiheeseen.


Lopuksi vielä kuva lohikäärmeestäni :) Olen viime aikoina ollut ihan kamalan neulomisvimman kourissa, puikoilta on putkahdellut lämmikettä, koska olen armoton vilukissa ja töissä on viileää. Tähän lohikäärmehuiviin ihastuin ensisilmäyksellä, ja ennen kuin huomasinkaan, se oli jo valmis. Tehty Novitan Aino-langan jämillä (koska niitä oli käsillä) ja kasin puikoilla.

Esikoinen (4,5 v.) on katsellut puikkojeni kilinää ja kysyi milloin teen hänellekin jotain. Mielelläni tekisin! Ongelmaksi on koitunut, etten löydä mistään pojalle sopivaa mallia :( Ne lasten neuleet joista olen ajatellut ottaa sopivan koon silmukkamäärät ja sitten soveltaa jonkun oman kuvion tms. ovat menneet surkeasti pieleen - jättikokoa pukkaa, vaikka mitä teen, ja purkuun menee kerta toisensa jälkeen. Turhauttavaa! Täytynee ottaa silmukkamäärät jostain vauvan neuleesta. Huoks.

Mutta enpä narise enempää. Menen katsomaan miten Marvilian keittiön lattia jakselee, ja sitten pian vaakatasoon lepäämään. Oikein heleää helmikuun jatkoa kaikille!

lauantaina, tammikuuta 26, 2008

Kuvaton katsaus

Pitäisi tosiaan saada otettua kuvia tuolta Marviliasta, kun olen sinne jonkin verran edistystäkin saanut aikaan. Mutta nukkekoti kakkosen fiksailu ja suunnittelu on nyt akuutissa vaiheessa, töissä tarvii käydä ja perhekin kaipaa seurustelua, jajaja... ;) Aloitin tuossa ryijyn ompelun opettelemisenkin, tarkoitus olisi tehdä nukkekotikokoisia. Kivaa puuhaa! Kyllä niitä kuviakin taas jossain vaiheessa tulee otettua, lupaan.

Uuden nukkekodin myötä täytyy tosissaan miettiä tätä blogikysymystäkin, kun enää ei ole kyse vain Marviliasta. Neulepuikot ovat kilkkaneet tiuhaan tahtiin viime viikkoina, ja niitäkin aikaansaannoksia voisi olla kiva laittaa johonkin marginaaliin muistoksi. Olen ollut havaitsevinani joukkopakoa Vuodatuksesta, siellä ei taida hommat oikein toimia? Lieneekö tänne bloggeriin vaikea tehdä/löytää kivoja sivupohjia? Katsastin nuo pari valmista mallia, eikä mikään niistä oikein sovi... No, pitää tutkia asiaa.

Oikein ihania mineilyhetkiä kaikille!

maanantaina, tammikuuta 14, 2008

You Make My Day



Voi juku! Kuuralehdon Anja on ilahduttanut minua tälläisellä kunnianosoituksella. Kiva jos olen onnistunut ilahduttamaan, pitäisi kyllä taas aktivoitua vähän tiuhempaan postailuun. Nolottaa... Noiden söpöjen kukkien mukana on tekstiäkin:

Säännöt: "Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Käännös: "Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja."

Itse päädyin jakamaan vain pari tunnustusta, koska monille omille lemppareille on jo mennyt näitä läjäpäin, ja niinpä onkin kiva nostaa esiin muitakin, vähintään yhtä ilahduttavia blogeja. Käykää vaikka katsomassa:

Suski ilahduttaa kahden blogin voimalla, jotka ovat pullollaan ihanuuksia ja ideoita. Taidankin kukittaa molemmat blogit, myös nukkisblogin.

Strickmühle on ihanien neuleiden tyyssija - että jotkut saavatkin aikaan paljon ja kaunista!

Sariannan tonttumaailma on satujen taikaa tulvillaan.

Heli on jo kukkasia saanutkin, mutta en malta olla antamatta vielä omanikin. Monipuolinen käsillä taiteilija.

Ja sitten jotain ihan muuta: täällä käyn seuraamassa kirjoittamisen ihmeellistä maailmaa ammatikseen kirjoittavan blogissa. Kiintoisaa!

Nyt saa riittää, koska ruutuuni räpsähtelee virheilmoituksia. Jotain häikkää tässä on, toivottavasti postaus sentään onnistuu. Anjalle vielä kiitokset päiväni riemastuttamisesta, olet ehdottomasti kukkasi minultakin ansainnut!