Ikkunanpokat ovat koko taloon työn alla. En vaan millään malttaisi enää odottaa että pääsen kokoamaan talon! Ihmeen kärsivällinen olen kyllä ollut, mutta ikkunoiden pokat olisi kyllä tuskaa laittaa koottuun taloon, joten ensin ne. Muutaman kerran olen jo mielessäni loitsinut paikalle jiirileikkuria, mutta sitkeänä persoonana aion saada kulmat kuriin ilman sitä. Ehkä sitten seuraavaa nukkekotia varten hankin.. ;)
On minulla näytettävääkin: Vinhalan uudet aarteet! Nämä sain ihanalta aviomieheltäni hääpäivälahjaksi ja ovat kyllä aivan mahtavat.
Kuva piti ottaa salaman kanssa, koska sateinen päivä yllätti. Hellaan ihastuin heti kun sen ensi kerran näin, ja hempeät kukkakuviot sopivat mainiosti kahden naisen romanttiseen kotiin. Tuo kirjoituskone on ihan mieletön, juuri sellainen josta haaveilin!
Leonora, eli ystävien ja kylänmiesten kesken Leena, on siis juurikin siksi pestannut kahvilaan työntekijän, että voi itse keskittyä romaanin kirjoittamiseen, ja kuvan kirjoituskoneen hän on hankkinut eräältä eläkkeelle jääneeltä kirjailijalta. Ties vaikka sen näppäimiin olisi tarttunut ylimääräistä taitoa, kun sillä monta menestyskirjaa on jo loihdittu. Näin Leena ainakin itse tuumi, eikä silloin ollenkaan hirvittänyt se suuri summa, jonka masiinasta joutui maksamaan. Joka päivä Leena paukuttaa kirjoituskoneellaan tuntikausia, usein aina siihen asti kunnes kahvila sulkeutuu ja ilta koittaa. Tulevasta romaanistaan Leena ei suostu hiiskumaan kenellekään, vaikka kovin uteliaita kaikki ovatkin. Vauhdikkaan alun jälkeen tarina on tullut kohtaan, josta Leena ei tunnu saavan mieleistään.
Eipä Leena vielä arvaa, että eräänä pimeänä syysiltana hänen romaaninsa saa uuden suunnan, kun hän sattumalta kuulee paikkakunnan silmäätekevien herrojen keskustelun...
4 kommenttia:
Hienoja ostoksia!
Ihana mies sulla! Ihanan ylellinen hella :)
Kiitos kommenteista! Ja juu, mies on ihana :)
Ihania lahjoja olet saanut!
Blogissani on sinulle kyselyhaaste!
Lähetä kommentti