Olen ahkeroinut!

Huhhuijaa! Joulukuu meni pääosin odottamattomassa nettipimennossa, joten surffailulta jäänyt aika oli käytettävä hyödyllisesti. Niinpä pistin tuulemaan nukkekotirintamalla: miehelle delegoin viisaasti etuseinien kiinniruuvaamisen - viisaasti siksi, että hänenkin voimillaan teki tiukkaa vääntää ruuvit kiinni, joten meikähippiäinen ei olisi siinä hommassa onnistunut ollenkaan - ja itse hoitelin ikkunoiden liimaamisen ja ulko-oven maalauksen. Sitten vetelin tylysti katon mustaksi akryylimaalilla, jotta sain erkkeri-ikkunat kiinni, ja TA-DAA, taloni on viimein talon näköinen!

Kuvasta tuli hiukan hassu, mutta siis talo ei ole vinossa, vaan kuvaaja oli ;) On niiiiin iso talo ettei meinaa kuvaan mahtua. (Sanoinkin miehelle että tarvitaan isompi huone, jotta mahtuu zoomailemaan, hih.) Katto saa jäädä tuollaisena odottamaan, ja ulko-ovi on vielä irti, jotta saan laitettua lukon, kolkuttimen ja postiluukun paikoilleen. Oven maalasin myös akryyleillä, sekoittamani viininpunaisen sävy on tummempi kuin mielikuvissani olin hahmotellut, mutta tykkään siitä kyllä noin. Saisinkohan siitä paremman kuvan...

No jaa, aika tummalta tuossakin näyttää. Mutta nyt kuvassa vilahtavat myös nurkkakivet, jotka erinäisten kokeilujen jälkeen ovat ikävän suttuiset. Ne aion kyllä korjata, kenties liimaamalla päälle jotain (puuta, munakennoa, pahvia..?), tai mitenkähän toimisi tuossa sellainen kivimaali? Väriksi tahtoisin joka tapauksessa vaaleahkoa harmaata.

Oven molemmilla puolilla oleviin laseihin pitää kehitellä lasimaalauskuvioita, mutta vielä en tiedä millä ne kannattaisi toteuttaa - kuinkahan onnistuisi piirtää kontaktimuoville ja liimata se ikkunaan? Voisi halutessaan vaihtaa kuvion helposti, mutta onkohan koko idea ihan mahdoton? Jää nähtäväksi.

Pitäisi selvittää miksi tänne ei voi jättää kommentteja, jokuhan voisi tänne eksyessään osata neuvoakin noissa nukkekotipähkäilyissä ;)

Vielä yksi kuva ja sitten lopetan lörpötyksen. On vielä esiteltävä joululahjaksi saamani ihanuudet :) Takan tekemiseen tuli uutta intoa, kun sain takkasetin - polttopuutkin mukana. Soppaakin voisi nyt tarjoilla ja viiniä siemailla, joten pöytä ja tuolit pitää saada pikaisesti.

Hommia riittää siis ensi vuodelle! Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Jotain ihan muuta: tuunattu ovikranssi 1:1

Kuten otsikko kertoo, tuunasin äsken vanhan ovikranssin näin joulukuun alun kunniaksi :) Värit ei kuvassa oikein erotu, mutta siis käpykranssiin kieputtelin kullanväristä jouluköynnöstä ja rautalankaa johon olin kiinnittänyt kirkkaita helmiä. Nukkekotiin tein samalla myös kranssin, mutta kun ulko-ovi on vielä maalaamatta niin en nyt sitä sinne laittanut. Mikähän siinä ulko-oven maalauksessa niin hirvittääkin - ehkä pelko siitä että en osaa sekoittaa maaliin oikeaa sävyä, kun mielikuva valmiista ovesta tietyn värisenä on niin vahva.

Valaisin on valmis

Eilen sain kattokruunuyritelmäni valmiiksi ja kuvankin näppäsin. Tulitikkua en saanut tuohon viereen, mutta ripustin kruunun grillitikkuun, siitä voi saada vinkkiä koon suhteen. Ensimmäiseksi helmityöksi onnistui ihan kohtuullisen hyvin omasta mielestäni, ja nytpä pääsen jatkamaan tuotekehittelyä ;)

Kattokruunu tekeillä

Pääsin käväisemään Tiimarissa eilen ja mukaan tarttui lattiamateriaaliksi tarkoitettujen bambutablettien lisäksi pari pussia kirkkaita helmiä. Mua on jo jonkin aikaa poltellut päästä kokeilemaan kattokruunun väsäämistä helmistä, ja äitini tuoma helmineulakin oli odottamassa. Eikun hommiin - eilisen ja tämän päivän aikana olen ähkäillyt ja pähkäillyt minikruununi kimpussa ja alku ei ole hullumpi, ottaen huomioon etten ole helmiaskarteluakaan aiemmin harrastanut. Sitten kävi klassisesti, eli helmet loppuivat kesken, joten on taas odoteltava lisämateriaaleja ennen kuin pääsen etenemään. Tosi kivaa puuhaa kyllä!

Yläeteinen

Yläkerran eteinen on vaaleansininen. Täältä menee vielä portaat ullakolle, ja rakentamisvaiheessa tuli pieni fiba - noudatin kuvallisia kokoamisohjeita, jotka neuvoivat väärin, ja nyt vintille mennessä päät kyllä kopisisivat kattoon. Eipä haittaa, vintillä puuhataan kaikkea salaperäistä, joten sinne ei pidäkään päästä noin vain ;) Kovasti tahtoisin tuohon oikeaan reunaan tehdä pienen wc:n, mutta tilaa on vähän. Metrin levyisessä vessassa ei kovin mahakkaat asukit tai vieraat mahtuisi asioimaan, mutta katsotaan nyt. Jos ei muu auta, niin laihikselle sitten vaan potentiaaliset vessassakävijät!

Eteisaula

Sisääntuloaulaan tulee harmaata, ruskeaa ja valkoista, ainakin tässä vaiheessa vielä ajattelen niin ;) Tapetit vinksottaa (tai seinät, miten vaan tahtoo ajatella), muttei haittaa, koska kovin paljon seinistä ei varmaan jää näkyviin jahka pääsen sisustamisessa vauhtiin. Portaat yläkertaan tulee vasempaan reunaan, niiden alle koitan väkertää siivouskomeron.

Lastenhuone ja keittiö

Yläkerran vaaleanvihreä lastenhuone oli ensimmäinen tapetointikohde ja hyvin sujui :) Valkoinen pötkylä on tuleva pönttöuuni, kokeilin miltä se mahtaisi näyttää ja koko on aika passeli. Ja mikäkö se on? Vaippojen kylkiäisenä saadun t-paidan pakkaus.

Alakerran keittiön kanssa meinasi tulla tuskanhiki otsalle, kun seinät vinksottaa mihin sattuu ja tapetteja oli vaikea saada asettumaan. Keltaisen halusin, ja keltainen se nyt on! Värilastuja on kaksi, koska en ihan vielä osaa päättää haluanko kaappeihin enemmänkin harmaata vai sinertävää, mutta sitä pitää miettiä... Ai niin, sain jo etukäteen pari joululahjaakin: keittiön hella ja makuuhuoneen uuni on Bodo Hennigiltä.

Makuu- ja olohuone

Yläkerran makuuhuone on siis sellanen marjapuuronpunaisen ja vaaleanpunaisen vivahteinen, sisustustekstiileissä päädyn varmaan violetin suuntaan, kun en ole mitenkään kauhean ihastunut vaaleanpunaiseen. Värilastu on kupsahtanut kuvauksen tiimellyksessä nurin, mutta eipä tuo haitanne ;)

Alakerran olohuoneen väreihin olen oikein tyytyväinen, halusin tollasen voimakkaamman punaisen seinän ja onneksi juuri oikean värinen tapetti löytyi. Tavoitteena on lämpimän sävyinen ja kodikas huone takkoineen.

Kuvia, viimein!

Nyt sitten pääsen esittelemään Marvilian uuden ulkomuodon (tai siis sisäpuolen, mutta kuitenkin).

Ensimmäisessä kuvassa värisävyt näkyy ehkä parhaiten, vaikka kamera on kyllä haalistanut niitä jonkun verran. Vasemmalla ylhäällä makuuhuone, keskellä eteinen ja oikealla lastenhuone. Alhaalla vasemmalla olohuone, keskellä aula ja oikealla keittiö.

Edistystä!

No niin, pitkällisen harkinnan ja erinäisten hidasteiden (flunssia ja mitälie kiireitä ja arjen harmeja) jälkeen nukkisprojektini on edennyt piirun verran! Aaltoja, hurraahuutoja! Käräytin hermoni vesikaton pähkäilyn kanssa, mitkään suunnitelmat ei taipuneet toteutukseen, joten päätin siirtyä sisätiloihin.

Tapetit valitsin äitini haalimista tapettimallikirjoista, joita oli kylläkin sen verran niukalti, ettei varaa kömmähdyksiin ollut. Mitat otin toooodella moneen kertaan ja varmistellen, ja hyvä olikin, koska jokainen huone oli jostain kumman syystä eri kokoinen ja seinissä oli jonkun verran vinoutta ja kieroutta - ei niin että silmille näkyisi, mutta kun tarkkaan mittaa, niin... Valmistauduin urakkaan myös opiskelemalla Ihan Itsen viisaiden kertomuksia tapetoinnista ja parhaista materiaaleista siihen liittyen. Onneksi opiskelin, en olisi varmaan itse hoksannut, että puikkoliimalla saa parhaan tuloksen! Liisteriä oli valmiina, mutta päätin aloittaa puikkoliimalla jos kerran asiantuntijat sitä suosittelivat.

Viime viikonloppuna sitten tapetoin hirmu vimmalla ja innolla lastenhuoneen, olohuoneen, makkarin ja osan keittiötä, kunnes puikkoliimavarastot loppuivat. Kun olin hyvään vauhtiin päässyt, päätin kokeilla vielä sitä valmiina ollutta tapettiliisteriäkin. Ensimmäinen vuota onnistui oikein hyvin, vaikka on kyllä pakko sanoa että paljon takkuisempaa ja hankalampaa touhua oli se liisterin kanssa läträäminen. Jostain syystä toinen vuota meni sitten ihan kurttuun ja solmuun, ja päätin lopettaa kokeilut siihen. Puikkoliimaa piti saada lisää!

Onnistuin löytämään keittiöön korvaavan tapettimallin, joten harmitus mönkään menneestä liisteröinnistä ei jäänyt kaivelemaan kohtuuttomasti. Tiistaina sain lisää liimaa ja tapetoin yläkerran aulan ja sen puuttuvan keittiön seinän. Mun hommia noin ylipäätään hankaloittaa se, ettei tuolla mun ns. askartelutilassa ole muuta valoa kuin se mitä ikkunoista tulee - kynttilöitä en todellakaan nyt siellä polttele, kun kaikki askartelusysteemit on levällään, eikä noin pieniä juttuja nyt ihan kynttilänvalossa voisi puuhatakaan. Eli mahdolliset toimenpiteet nukkekotiin on suoritettava päivänvalon aikaan, ja silloin on yleensä muuta puuhaa.

Nyt puuttuu enää alakerran eteisen seinäpinnat ja sitten etuovien sisäosat, joissa onkin miettimistä, kun noita tapetteja on tosiaan aika niukasti. Onneksi ikkunat vie ison tilan :)

Jahkailua, pähkäilyä

Hommat etenee hitaahkosti, maalikerroksia vetelen pintaan ja taas odottelen kuivumista. Maalia imeytyy kyllä TOSI reippaasti, mutta pohjamaalaus plus kaksi kerrosta tuntuisi riittävän. Tässä kuva katon erkkeri-ikkunoista aika alkuvaiheissaan. On ne vaan niin ihanat, kun ikkunat saa oikeesti auki - mun äitikin ihan häkeltyi moisesta ;)

Vesikattoa oon pähkäillyt jo ikuisuuden ja nyt taidan päätyä ihan sellaseen yksinkertaseen versioon, koska hidas eteneminen alkaa kypsyttää. Mä haluaisin jo päästä sisäpuolen kimppuun! Huoneiden värimaailmat alkaa hahmottua, keksin käyttää apuna Tikkurilan Kaunis Koti värilastuja, joilla saanen liian rönsyilyn karsittua suunnitelmista. Tavoitteena kun on sellanen suhteellisen harmoninen kokonaisuus, saa sitten nähdä tuleeko lopputuloksesta mitään sinne päinkään :D

Alkutilanne

Tältä Marvilia näytti, kun olin saanut sen kasattua. Etuseinät puuttuu (ikkunoineen ja ovineen), koska ne haluan käsitellä (maalata ja/tai tapetoida) ennen kiinnittämistä. Olisi varmaan ollut helpompi tapetoida seinätkin ja käsitellä muut sisäpinnat ennen talon kasaamista, mutta halusin nähdä miltä talo näyttää mitoiltaan ja tunnelmaltaan. Visiointi ei muuten sujunut tällaiselta ensikertalaiselta.

Tervetuloa seuraamaan Marvilian nukkekotielämää! Tarina alkaa siitä, kun sain syntymäpäivänäni elokuun alussa eteeni suuren ja painavan laatikon. Sisältä löytyi ihana Englannista hankittu Downton House, jonka pääsin kokoamaan ihan itse pikku kätösilläni. Nukkekodin laittelu etenee hitaasti mutta varmasti, ensinnäkin siksi että on kiva suunnitella ja toisekseen siksi että kahden pienen pojan kanssa aika on kortilla. Aloitin nyt sitten blogin pitämisenkin, jotta kodin rakentumisen eri vaiheet tulee dokumentoitua omaksi (ja ehkä muidenkin) iloksi. Mineilyn lomassa saatan kertoa muistakin projekteista joita on vireillä - levoton luonne kun olen, niin tykkään puuhata monenlaista.