Niinhän siinä sitten kävi

Oikeassa elämässä on menossa muutosten vaihe, kun yksi työ ja kurssi loppui ja tänään kävin allekirjoittamassa työsopimuksen uuteen paikkaan. Niinhän siinä sitten kävi, etten Vinhalankaan kanssa jaksanut olla loppuun saakka kärsivällinen. Talo oli saatava kasaan NYT eikä vasta joskus.

Ihan yhtä kärsimätön fiilis oli vielä kuvaa ottaessakin, kuten huomaa siitä että kaikki on vinksin vonksin ;) Vinhala on jotenkin hellyttävä, kun se renksottaa nurkista ja ikkunakin tipahti - puhumattakaan oviaukoista jotka nyrhin melkoisen ronskeilla otteilla. Kattokin on niin ohut, että kurvasi kaarelle kun sipaisin siihen maalia. Mutta Vinhala on juuri sellainen kuin tarinaan sopii: vanha peritty talo, jossa asuu kaksi pilvilinnoja rakentelevaa naista, joilla on enemmän intoa kuin taitoa talon kunnossapitoon.

Kirjakahvilahan tuosta kuvasta vielä puuttuu. Otan uuden kuvan sitten kun saan rakennukset siirrettyä vierekkäin. Esikoinen tuumasi kirjakahvilaa vilkaistessaan, että "onpa se pieni". Miekkonen on oikeassa, en käsitä miten sinne mahtuu kaikki mitä kirjakahvilaan tahtoisin. Ehkä sitä täytyy jossain vaiheessa laajentaa.

Oikein aurinkoisia mineilykelejä ja hauskaa vappua!

Kyselyhaaste

Epe haastoi minut kertomaan pari asiaa itsestäni, joten tämän postauksen voi rauhassa hypätä yli eikä menetä ainakaan mitään olennaista.

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
Pitäisiköhän oikein laskea... Öh, päälle 40 näyttäisi olevan.

2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia nettiin?
Blogia pitämällä oppii uusia kiemuroita tietotekniikan ihmeellisestä maailmasta (ainakin haaveissa!), tulee dokumentoitua oman harrastuksen etenemistä ja otettua valokuviakin, tutustuu mielenkiintoisiin ja taitaviin ihmisiin.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
Nukkekotisivuilla, taitavien neulojien töitä ihailemassa, uutisia ja telkkuohjelmia vilkuilemassa, sähköposti- ja pankkiasioilla, googlettamassa...

4. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (blogia ei lasketa)
Tavallaan, mies on tehnyt perheellemme kotisivut.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
Osaan minä muutamaa. Englantia, ruotsia, ranskaa, saksaa, espanjaa, italiaa, unkaria ja viroa. Vaihtelevan tasoisesti, mutta ei minua millään noilla kielillä orjaksi myydä, sen verran osaan ;)

6. Mitä ohjelmia seuraat tv:stä?
House ja Heroes oli kivoja, mutta molemmat taas loppui. Siispä luen vaihteeksi kirjoja.

7. Hissi vai portaat?
Portaat. Niitä kävellessä ehtii miettiä tärkeitä asioita, kun hissillä olisi jo perillä.

8. Onnen ja epäonnen numerosi ovat?
Hmm, ei mulla kai ole... Pääsääntöisesti tykkään ykkösestä ja parillisista numeroista.

9. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen kaksi bloggaajaa
Tätä pitää vielä miettiä.

Vinhalan aarteet

Tässä on nyt sen verran kuhinaa uuden työpaikan hakemisen ja kevään muiden kiireiden vuoksi, että postaukset ovat olleet taas harvanlaisia. Olen silti taustalla puuhaillut - Vinhala on nyt tapetoitu yhtä huonetta lukuunottamatta kokonaan! Keittiön seinät vielä hohtavat maalinvalkoisina, koska en nyt löydä haluamaani tapettia, enkä muuta kelpuuta. Kirja & Kupposen lattia ja seinät ovat valmiit, listoituksia vielä mietin...

Ikkunanpokat ovat koko taloon työn alla. En vaan millään malttaisi enää odottaa että pääsen kokoamaan talon! Ihmeen kärsivällinen olen kyllä ollut, mutta ikkunoiden pokat olisi kyllä tuskaa laittaa koottuun taloon, joten ensin ne. Muutaman kerran olen jo mielessäni loitsinut paikalle jiirileikkuria, mutta sitkeänä persoonana aion saada kulmat kuriin ilman sitä. Ehkä sitten seuraavaa nukkekotia varten hankin.. ;)

On minulla näytettävääkin: Vinhalan uudet aarteet! Nämä sain ihanalta aviomieheltäni hääpäivälahjaksi ja ovat kyllä aivan mahtavat.

Kuva piti ottaa salaman kanssa, koska sateinen päivä yllätti. Hellaan ihastuin heti kun sen ensi kerran näin, ja hempeät kukkakuviot sopivat mainiosti kahden naisen romanttiseen kotiin. Tuo kirjoituskone on ihan mieletön, juuri sellainen josta haaveilin!

Leonora, eli ystävien ja kylänmiesten kesken Leena, on siis juurikin siksi pestannut kahvilaan työntekijän, että voi itse keskittyä romaanin kirjoittamiseen, ja kuvan kirjoituskoneen hän on hankkinut eräältä eläkkeelle jääneeltä kirjailijalta. Ties vaikka sen näppäimiin olisi tarttunut ylimääräistä taitoa, kun sillä monta menestyskirjaa on jo loihdittu. Näin Leena ainakin itse tuumi, eikä silloin ollenkaan hirvittänyt se suuri summa, jonka masiinasta joutui maksamaan. Joka päivä Leena paukuttaa kirjoituskoneellaan tuntikausia, usein aina siihen asti kunnes kahvila sulkeutuu ja ilta koittaa. Tulevasta romaanistaan Leena ei suostu hiiskumaan kenellekään, vaikka kovin uteliaita kaikki ovatkin. Vauhdikkaan alun jälkeen tarina on tullut kohtaan, josta Leena ei tunnu saavan mieleistään.

Eipä Leena vielä arvaa, että eräänä pimeänä syysiltana hänen romaaninsa saa uuden suunnan, kun hän sattumalta kuulee paikkakunnan silmäätekevien herrojen keskustelun...

Vinhala edistyy

Niin, pikku hiljaa hommat Vinhalassakin edistyy, se on tuo maalin kuivumisen vahtiminen varsin pitkältä tuntuvaa puuhaa. Joihinkin kohtiin piti vetäistä viisi kerrosta maalia, joten ilmankos on tuntunut hitaalta. Nyt kuitenkin olen päässyt jo tapetoimaan, ja siitä nappasin kuvan heti kun olin saanut kameran akun ladattua.

Sen verran hämärää oli, että salamaa piti käyttää. Kuten kuvasta huomaa, Vinhalassa riittää tuunattavaa. Ihanaa! Tunnelma on tässä talossa romanttisempi kuin Marviliassa, mutta täällä asuukin kaksi naista eikä miehiä ollenkaan ;) Leonoran makuuhuone on ensin tapetoitavana, sitten siirryn varmaan keskikerroksen suurempaan huoneeseen, koska sinne olisi tapetti valmiina. Mistähän kummasta taas löytäisi sopivat värit ja kuviot muihin seiniin?

Kävin eilen pikaisesti Hobby Pointissa ostamassa kaksi ovea: toisen kahvilaan ja toisen terassille kulkua varten. Niinpä pääsin jälleen sahaamaan lisää oviaukkoja, joista kahvilaan tarvitun reiän sain tehtyäkin ikkunan paikalle suht sukkelaan. Vaan kuinkas kävikään terassin oviaukon kanssa: työkalupakkini sisältö osoittautui pahemman kerran puutteelliseksi - en mahtunut vehkeilläni sahaamaan mitenkään päin. Grrr, minä murisin ja iskin kimppuun pelkkä puukko työvälineenä. Hullun puuhaa, onneksi kukaan ei nähnyt :D Mutta niinpä vain otin ja nyrhin oven mentävän aukon, ja siitä tuli ihmeen siisti, vai kuinka?

Kaipaa vielä muutamaa maalikerrosta tuokin seinä. Mutta sattuipa hupaisa kohta sanomalehdestä tuohon aukon kohdalle...

Piti vielä vilauttamani Marvilian tulevaa kylppäriä, mutta kuva on kadonnut jonnekin. Ehkä teenkin sen valmiiksi ja vilauttelen vasta sitten. Mukavaa mineilypääsiäistä kaikille!

Naapurin Jaakko

Vinhalan neitien naapurissa asuu Jaakko, joka on isänsä jälkeen jatkanut antiikkiliikkeen toimintaa oikein ansiokkaasti. Isänsä kyllä hiukan epäili pojan kykyjä liikkeenharjoittajana, koska vielä opiskeluaikanaan Jaakko oli taipuvainen ylenmääräiseen haaveiluun ja merkilliseen idealismiin. Onneksi Jaakolla oli silmää kauneudelle, ja taidehistorian opinnot eivät sittenkään olleet hukkaan heitettyjä - niiden avulla Jaakko huomasi nopeasti esineiden iän ja arvon.

Vinhalan kirjakahvila on aina ollut Jaakon lempipaikka, ja nykyisin hän tuntuu viettävän siellä kaiken liikenevän aikansa. Suuri vaikutus asiaan on sillä, että Matilda on siellä suussasulavine leivonnaisineen. Matildan kirjallisten intohimojen innoittamana myös Jaakko hakeutuu kirjoituspöytänsä ääreen kirjoittamaan ylös herkkiä runonsäkeitä, ja toivoo joskus uskaltavansa keskustella niistä Matildan kanssa.

Siirsin kuvia kamerasta koneelle ja huomasin, että pari pahaa mokaa on sattunut. Ensinnäkin olen unohtanut esitellä Maria H:lta saadut pikkutavarat, jotka voitin blogiarvonnassa. Niistä ottamani kuva oli kuitenkin tärähtänyt, ja nyt kaikki ihanat materiaalit ovat jo käytössä (sain mm. pitkään haikailemani talonnumeron laitettua Marvilian oveen Marialta saatujen pienten numerotarrojen avulla). Kiitos, Maria H; olit laittanut ihania juttuja jotka tuli todella tarpeeseen!

Toinen moka on sitten se, että en ole esitellyt yhtä aarteistani, eli Terho-tontun serkkua, joka muutti meille viime vuoden puolella. Tämän aarteen sain bongattuani tasaluvun Sariannan blogissa. Aivan älyttömän ihana tonttu! Kiitos!

Nyt täytyy mennä laittamaan pyykit kuivumaan, jos vaikka sitten ehtisi mineilemäänkin. Minkähän ihmeen takia muuten rivien välejä ei saa pysymään? Ne häviää aina julkaistessa...

Maalia pintaan!

Viikonlopun ohjelmassa on siis ollut maalausta. Kuvat on otettu vastamaalatuista jutuista, kun en kuivumista odotellessani malta olla näpsimättä fotoja.

Marvilian yläkerran aulaan tein valkoiseksi maalatun lautalattian - tuohon epämääräisen aukon kohdalle tulee kylppäri, jolle en pitkällisistä pähkäilyistä huolimatta keksinyt muutakaan paikkaa. Kellarikerrokseen sen voinee siirtää sitten jos/kun sellaisen joskus saan.

Vasemmassa nurkassa pilkottaa muuten makuuhuoneen lakattu lattia - kylläpä kiiltää :) Siihen olen tyytyväinen, vaikka kiillon vuoksi pitikin kärsiä päivän verran lakankärystä, joka tunkeutui koko taloon...yök.

Toisessa kuvassa on koemielessä maalattuja Vinhalan osia. Koemielessä sikäli, että maalissani tuntuu olevan jotain perin outoa ja kummallista, enkä halunnut pilata kaikkia nukkiksen levyjä, jos vaikka maali kuivuttuaankin näyttää omituiselta.

Maalina on aiemminkin käyttämääni Helmi kalustemaalia, mutta nyt purkista paljastui vetistä lirua, joka vaikuttaa ihan valmiiksi laimennetulta :( Niinpä sitä on ollut kovin vaikea saada sudittua siististi, maalia roiskuu ja valuu holtittomasti, ja lopputulos on järkyn raidallista. Huoh. En ole mikään maaliasiantuntija, joten vika lienee loppuviimeksi maalarissa, mutta edelliset maalisatsit eivät muistaakseni ole käyttäytyneet näin.

No, vähällä en luovuta. Vetelen useita kerroksia ja katson miten käy. Ainahan pinnat saa peittoon tapettien alle ;) Taidankin mennä tuijottamaan maalin kuivumista...

Nimiasioita

Tein blogiin muutoksia, joiden parissa jatkan vielä varmaankin parin päivän verran, joten pyydän kärsivällisyyttä. Marvilian minielämää on siis tästedes nimeltään Maritan minit, koska täällä tullaan seuraamaan Marvilian lisäksi muitakin mineilyprojekteja. Toivottavasti totutte uuteen bloginimeen pian ja ilman itkua tai hammastenkiristelyä ;)

Uuden nukkekotini nimeksi tuli siis Vinhala - siellä asuvat naiset ovat energisiä ja ehtivät joka paikkaan, he ovat hauskoja ja huumorintajuisia, ja heidän kirjakahvilansa Kirja & Kupponen on suosittu pistäytymispaikka, naapuruston toinen olohuone. Kahvilassa nautitaan rupattelun lomassa taianomaisista leivonnaisista ja kirjallisuuspiirin kokoontuessa kerrotaan mitä uskomattomimpia tarinoita.

Onpa ihanaa päästä tämän projektin pariin! Tervetuloa mukaan!

Edit: Vinhalan omistaja Leonora ja hänen kahvila-apulaisensa Matilda ovat saaneet ovelleen erän kirjoja, jotka naapurin antiikkiliikkeen Jaakko on heille toimittanut.