Vinhala edistyy

Niin, pikku hiljaa hommat Vinhalassakin edistyy, se on tuo maalin kuivumisen vahtiminen varsin pitkältä tuntuvaa puuhaa. Joihinkin kohtiin piti vetäistä viisi kerrosta maalia, joten ilmankos on tuntunut hitaalta. Nyt kuitenkin olen päässyt jo tapetoimaan, ja siitä nappasin kuvan heti kun olin saanut kameran akun ladattua.

Sen verran hämärää oli, että salamaa piti käyttää. Kuten kuvasta huomaa, Vinhalassa riittää tuunattavaa. Ihanaa! Tunnelma on tässä talossa romanttisempi kuin Marviliassa, mutta täällä asuukin kaksi naista eikä miehiä ollenkaan ;) Leonoran makuuhuone on ensin tapetoitavana, sitten siirryn varmaan keskikerroksen suurempaan huoneeseen, koska sinne olisi tapetti valmiina. Mistähän kummasta taas löytäisi sopivat värit ja kuviot muihin seiniin?

Kävin eilen pikaisesti Hobby Pointissa ostamassa kaksi ovea: toisen kahvilaan ja toisen terassille kulkua varten. Niinpä pääsin jälleen sahaamaan lisää oviaukkoja, joista kahvilaan tarvitun reiän sain tehtyäkin ikkunan paikalle suht sukkelaan. Vaan kuinkas kävikään terassin oviaukon kanssa: työkalupakkini sisältö osoittautui pahemman kerran puutteelliseksi - en mahtunut vehkeilläni sahaamaan mitenkään päin. Grrr, minä murisin ja iskin kimppuun pelkkä puukko työvälineenä. Hullun puuhaa, onneksi kukaan ei nähnyt :D Mutta niinpä vain otin ja nyrhin oven mentävän aukon, ja siitä tuli ihmeen siisti, vai kuinka?

Kaipaa vielä muutamaa maalikerrosta tuokin seinä. Mutta sattuipa hupaisa kohta sanomalehdestä tuohon aukon kohdalle...

Piti vielä vilauttamani Marvilian tulevaa kylppäriä, mutta kuva on kadonnut jonnekin. Ehkä teenkin sen valmiiksi ja vilauttelen vasta sitten. Mukavaa mineilypääsiäistä kaikille!

Naapurin Jaakko

Vinhalan neitien naapurissa asuu Jaakko, joka on isänsä jälkeen jatkanut antiikkiliikkeen toimintaa oikein ansiokkaasti. Isänsä kyllä hiukan epäili pojan kykyjä liikkeenharjoittajana, koska vielä opiskeluaikanaan Jaakko oli taipuvainen ylenmääräiseen haaveiluun ja merkilliseen idealismiin. Onneksi Jaakolla oli silmää kauneudelle, ja taidehistorian opinnot eivät sittenkään olleet hukkaan heitettyjä - niiden avulla Jaakko huomasi nopeasti esineiden iän ja arvon.

Vinhalan kirjakahvila on aina ollut Jaakon lempipaikka, ja nykyisin hän tuntuu viettävän siellä kaiken liikenevän aikansa. Suuri vaikutus asiaan on sillä, että Matilda on siellä suussasulavine leivonnaisineen. Matildan kirjallisten intohimojen innoittamana myös Jaakko hakeutuu kirjoituspöytänsä ääreen kirjoittamaan ylös herkkiä runonsäkeitä, ja toivoo joskus uskaltavansa keskustella niistä Matildan kanssa.

Siirsin kuvia kamerasta koneelle ja huomasin, että pari pahaa mokaa on sattunut. Ensinnäkin olen unohtanut esitellä Maria H:lta saadut pikkutavarat, jotka voitin blogiarvonnassa. Niistä ottamani kuva oli kuitenkin tärähtänyt, ja nyt kaikki ihanat materiaalit ovat jo käytössä (sain mm. pitkään haikailemani talonnumeron laitettua Marvilian oveen Marialta saatujen pienten numerotarrojen avulla). Kiitos, Maria H; olit laittanut ihania juttuja jotka tuli todella tarpeeseen!

Toinen moka on sitten se, että en ole esitellyt yhtä aarteistani, eli Terho-tontun serkkua, joka muutti meille viime vuoden puolella. Tämän aarteen sain bongattuani tasaluvun Sariannan blogissa. Aivan älyttömän ihana tonttu! Kiitos!

Nyt täytyy mennä laittamaan pyykit kuivumaan, jos vaikka sitten ehtisi mineilemäänkin. Minkähän ihmeen takia muuten rivien välejä ei saa pysymään? Ne häviää aina julkaistessa...