Niinhän siinä sitten kävi

Oikeassa elämässä on menossa muutosten vaihe, kun yksi työ ja kurssi loppui ja tänään kävin allekirjoittamassa työsopimuksen uuteen paikkaan. Niinhän siinä sitten kävi, etten Vinhalankaan kanssa jaksanut olla loppuun saakka kärsivällinen. Talo oli saatava kasaan NYT eikä vasta joskus.

Ihan yhtä kärsimätön fiilis oli vielä kuvaa ottaessakin, kuten huomaa siitä että kaikki on vinksin vonksin ;) Vinhala on jotenkin hellyttävä, kun se renksottaa nurkista ja ikkunakin tipahti - puhumattakaan oviaukoista jotka nyrhin melkoisen ronskeilla otteilla. Kattokin on niin ohut, että kurvasi kaarelle kun sipaisin siihen maalia. Mutta Vinhala on juuri sellainen kuin tarinaan sopii: vanha peritty talo, jossa asuu kaksi pilvilinnoja rakentelevaa naista, joilla on enemmän intoa kuin taitoa talon kunnossapitoon.

Kirjakahvilahan tuosta kuvasta vielä puuttuu. Otan uuden kuvan sitten kun saan rakennukset siirrettyä vierekkäin. Esikoinen tuumasi kirjakahvilaa vilkaistessaan, että "onpa se pieni". Miekkonen on oikeassa, en käsitä miten sinne mahtuu kaikki mitä kirjakahvilaan tahtoisin. Ehkä sitä täytyy jossain vaiheessa laajentaa.

Oikein aurinkoisia mineilykelejä ja hauskaa vappua!

Kyselyhaaste

Epe haastoi minut kertomaan pari asiaa itsestäni, joten tämän postauksen voi rauhassa hypätä yli eikä menetä ainakaan mitään olennaista.

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
Pitäisiköhän oikein laskea... Öh, päälle 40 näyttäisi olevan.

2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia nettiin?
Blogia pitämällä oppii uusia kiemuroita tietotekniikan ihmeellisestä maailmasta (ainakin haaveissa!), tulee dokumentoitua oman harrastuksen etenemistä ja otettua valokuviakin, tutustuu mielenkiintoisiin ja taitaviin ihmisiin.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
Nukkekotisivuilla, taitavien neulojien töitä ihailemassa, uutisia ja telkkuohjelmia vilkuilemassa, sähköposti- ja pankkiasioilla, googlettamassa...

4. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (blogia ei lasketa)
Tavallaan, mies on tehnyt perheellemme kotisivut.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
Osaan minä muutamaa. Englantia, ruotsia, ranskaa, saksaa, espanjaa, italiaa, unkaria ja viroa. Vaihtelevan tasoisesti, mutta ei minua millään noilla kielillä orjaksi myydä, sen verran osaan ;)

6. Mitä ohjelmia seuraat tv:stä?
House ja Heroes oli kivoja, mutta molemmat taas loppui. Siispä luen vaihteeksi kirjoja.

7. Hissi vai portaat?
Portaat. Niitä kävellessä ehtii miettiä tärkeitä asioita, kun hissillä olisi jo perillä.

8. Onnen ja epäonnen numerosi ovat?
Hmm, ei mulla kai ole... Pääsääntöisesti tykkään ykkösestä ja parillisista numeroista.

9. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen kaksi bloggaajaa
Tätä pitää vielä miettiä.

Vinhalan aarteet

Tässä on nyt sen verran kuhinaa uuden työpaikan hakemisen ja kevään muiden kiireiden vuoksi, että postaukset ovat olleet taas harvanlaisia. Olen silti taustalla puuhaillut - Vinhala on nyt tapetoitu yhtä huonetta lukuunottamatta kokonaan! Keittiön seinät vielä hohtavat maalinvalkoisina, koska en nyt löydä haluamaani tapettia, enkä muuta kelpuuta. Kirja & Kupposen lattia ja seinät ovat valmiit, listoituksia vielä mietin...

Ikkunanpokat ovat koko taloon työn alla. En vaan millään malttaisi enää odottaa että pääsen kokoamaan talon! Ihmeen kärsivällinen olen kyllä ollut, mutta ikkunoiden pokat olisi kyllä tuskaa laittaa koottuun taloon, joten ensin ne. Muutaman kerran olen jo mielessäni loitsinut paikalle jiirileikkuria, mutta sitkeänä persoonana aion saada kulmat kuriin ilman sitä. Ehkä sitten seuraavaa nukkekotia varten hankin.. ;)

On minulla näytettävääkin: Vinhalan uudet aarteet! Nämä sain ihanalta aviomieheltäni hääpäivälahjaksi ja ovat kyllä aivan mahtavat.

Kuva piti ottaa salaman kanssa, koska sateinen päivä yllätti. Hellaan ihastuin heti kun sen ensi kerran näin, ja hempeät kukkakuviot sopivat mainiosti kahden naisen romanttiseen kotiin. Tuo kirjoituskone on ihan mieletön, juuri sellainen josta haaveilin!

Leonora, eli ystävien ja kylänmiesten kesken Leena, on siis juurikin siksi pestannut kahvilaan työntekijän, että voi itse keskittyä romaanin kirjoittamiseen, ja kuvan kirjoituskoneen hän on hankkinut eräältä eläkkeelle jääneeltä kirjailijalta. Ties vaikka sen näppäimiin olisi tarttunut ylimääräistä taitoa, kun sillä monta menestyskirjaa on jo loihdittu. Näin Leena ainakin itse tuumi, eikä silloin ollenkaan hirvittänyt se suuri summa, jonka masiinasta joutui maksamaan. Joka päivä Leena paukuttaa kirjoituskoneellaan tuntikausia, usein aina siihen asti kunnes kahvila sulkeutuu ja ilta koittaa. Tulevasta romaanistaan Leena ei suostu hiiskumaan kenellekään, vaikka kovin uteliaita kaikki ovatkin. Vauhdikkaan alun jälkeen tarina on tullut kohtaan, josta Leena ei tunnu saavan mieleistään.

Eipä Leena vielä arvaa, että eräänä pimeänä syysiltana hänen romaaninsa saa uuden suunnan, kun hän sattumalta kuulee paikkakunnan silmäätekevien herrojen keskustelun...